Skip to main content

Posts

Kysymykseni uutta Länsi-Helsinkiä -tilaisuudessa ja kaupungin vastaukset niihin

Otin kuvat tästä verkossa 27.10. pidetyn tilaisuuden vastauksista ja niihin liittyvistä kysymyksistäni, jotta minulla on todistusaineistoa, johon voi tarvittaessa vedota, jos kaupunki sattuisi heittäytymään huonomuistiseksi. Kysymykseni läntisestä vihersormesta: Tähän ei tullut vastausta. Kysymykseni Kuninkaantammesta ja ilmastoviisaudesta: Myös tähän vastauksena oli silkkaa hiljaisuutta. Jatkokysymykseni Kuninkaantammesta: Tämän vastausta en huomannut dokumentoida, mutta vastaaja selkeästikin oli minua heikommin perillä Keskuspuiston kaavoitushistoriasta, sillä hän ei tiennyt vastausta eikä oikein tuntunut osaavan ottaa kantaa asiaan. Liito-oravien dispersaalista Talista Haagaan ja Strömberginpuistosta: Kysyin myös Pajamäen kiertävän, Raide-Jokerin työmaan läntisen tunnelin takia räjäytetyn kallion kohdalta katkenneen ulkoilureitin tulevaisuudesta: Ensimmäisessä vastauksessa, jota en kuvannut, ei oltu ymmärretty tarkoittamaani paikkaa, sillä siinä mainittiin, että kuplahallilta asuina
Recent posts

Malminkartanon metsän kohtalosta

Eilen Helsingin kaupunki piti kaavakävelyn ns. Malminkartanon keskiosan projektialueella. Malminkartanon keskiosaksi tämän noin 15 hehtaarin alueen kutsuminen on tosin epäiltävissä puhtaaksi hämäysyritykseksi, sillä alue on kokonaisuudessaan metsää, jota kutsutaan Kartanonmetsäksi. Alue sijaitsee Malminkartanon tunnelissa sijaitsevan juna-aseman päällisellä kalliolla, Pohjois-Malminkartanossa. Se rajautuu etelässä Malminkartanon lounas-koillinen -suunnassa leikkaavaan Malminkartanontiehen, joka yhdistää Konalan ja Kaivokselan.  Kartanonmetsä. Kuvalähde: http://villistadi.fi. Kartanonmetsän omistaa kiinteistökehitysyhtiö Sponda, ja alueen luontoarvoja ei ole kattavasti selvitetty. Siellä on kuitenkin lampi (mahdollinen lähde), karua kalliometsää, keloja ja maapuuta. Kannot loistavat poissaolollaan, mikä todistaa alueen luonnontilaisuuden puolesta. Ilman kartoitustakin on selvää, että Kartanonmetsä on Malminkartanon ja sen lähialueiden sekä laajin, yhtenäisin ja arvokkain metsäalue. Kart

Kumpulanmäen vaahterametsä

Hämeentien, Helsingin yliopiston geotieteiden laitosten ja Kumpulan-/Vallilanlaakson välisellä mäellä on ainakin Helsingin mittakaavassa täysin poikkeuksellinen metsä. Poikkeuksellinen se on siinä mielessä, että mieleeni ei äkkipäätä tule yhtään muuta paikkaa, jossa olisi niin paljon jalopuuta pinta-alayksikköä kohden. Tässä tapauksessa ne jalopuut ovat vaahteroita. Kumpulanmäen vaahterametsä lienee siis Helsingin yhtenäisin, edustavin ja runkotihein vaahterametsä. Luonnonsuojelulain mukaan sellainen jalopuumetsä, jossa on hehtaaria kohden vähintään 20 saman jalopuulajin runkopaksuista edustajaa, on suojeltava biotooppi. Runkopaksuisella jalopuulla tarkoitetaan rinnankorkeudelta läpimitaltaan vähintään 7-senttistä; tammen pitää olla vähintään 20-senttinen. Helsingin yleiskaava on kuitenkin laskenut synkkiä pilviä tämän alueen ylle: siihen suunnitellaan asuinaluetta.  Osa näistä vaahteroista on hyvinkin vanhoja. Ei ole kysymystään, etteivätkö runkopaksuuskriteerit täyttyisi. Niitä runko

Jalopuumetsien kompensaatiosta

Viime aikoina on alettu puhumaan paljon kaupunkiluonnon kompensaatiosta. Tällä tarkoitetaan kaavoitushankkeiden takia menetetyn luonnon "korvaamisesta", jos nyt luontoa voi korvata sen paremmin ekosysteemipalveluna kuin missään muussakaan mielessä. Ekologisen kompensaation suurin ongelma lienee siinä, että yksittäisten puiden lisäksi pitäisi korvata kokonaisia elinympäristöjä, joita ei välttämättä löydy; ne elinympäristöt ovat vieläpä kytkeytyneitä toisiinsa. Joitakin ympäristöjä ei myöskään voi korvata; jos puut voivatkin kasvaa ja metsäekosysteemit palautua, jos kompensaatiolle hyväksytään ajallinen viive, niin esimerkiksi kalliot eivät kasva takaisin. Pirkkolan, Kumpulan, Savonkadun tai Matokallion kalliot eivät kasva takaisin, ja kuten Vasemmistoliiton Mai Kivelän aloite Patterinmäen Raide-Jokerin läntisen suuaukon tieltä räjäytetyn kallionjyrkänteen kompensaatiosta sai vastauksekseen: vastaavia kallionjyrkänteitä ei ole.  Luonnon kompensoinnista puhutaan kahdessa merkity

Stansvik, Helsingin Koijärvi?

Olen käynyt 90-luvun alusta alkaen säännöllisen harvakseltaan Itä-Helsingin Laajasalossa. Minulla on asunut siellä ystäviä, ja muutamakin nuoruuden mielitiettyäkin on asunut siellä. Niinpä alue ei ole minulle tyystin vieras. Lisäksi ajoin bussilla aina saaren lävitse suorittaessani asepalvelusta Santahaminassa. Oltuani perustamassa 2005 Keskuspuistoa suojelevaa kansalaisliikettä Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!, minuun otettiin yhteyttä Itä-Helsingistä, jossa usea paikallinen omaa viheraluettaan puolustava kansalaisliike oli lyönyt hynttyyt yhteen ja perustanut Kaupunkimetsäliikkeen. Minua kysyttiin silloin allekirjoittamaan heidän Metsämanifestiaan, jonka yksityishenkilönä olisinkin halunnut allekirjoittaa, mutta kun ei rekisteröitymättömän liikkeen nimenkirjoittajaksi voi vain ilmoittautua, edes sellaisen, jonka on perustanut. Seurailin kuitenkin Laajasalon tapahtumia, ja perustin Laajasalon alueen kansalaisliikkeille, Pro Stansvikille ja Pro Kruunuvuorelle blogin kokoamaan alueita

Sienet: ilmaista lähiruokaa lähimetsästä

 Olen sienestänyt jo siitä asti kun roikuin isäni mukaan mummolani sienimetsässä, Vantaan Kartanonmetsässä. Enkä tyytynyt vain hengailemaan mukana, vaan jo lapsuudesta olen myös syönyt sieniä. Nuorena sienimetsäni oli Myyrmäen ja Kaivokselan välinen Vaskivuori; nyttemmin poimin särpimeni etupäässä Porvoon metsistä; Humlasta ja myöhemmin syksyllä Sikosaaresta, joka on pomminvarma suppilovahveropaikka. Kun opiskelin varsin äskettäin luonto- ja ympäristöneuvojaksi, tutkintooni kuului myös tämän poimintaharrastukseni ammatillistaminen, mistä sain keruutuoteneuvojan sertifikaatin, ja saan paitsi poimia sieniä, marjoja ja yrttejä, myös pitää em. aiheista kursseja ja vetää retkiä.  Suomessa, ja yleensäkin Euroopassa, sieniharrastus on itäpainotteinen. Venäjällä ja Virossa on vanha, elinvoimainen sienestyskulttuuri, ja Suomessa itäisyys näkyy siten että sieniharrastus painottuu itäiseen Suomeen. Sienikulttuureissakin taitaa olla maantieteellisiä painotuseroja; asuessani Norjassa 2007-2009 tämä

Kaupunkiympäristölautakunnalle tänään toimitettu kirjelmä: Kuninkaantammentien puiden kaataminen rikkoisi lakia

Aikomus kaataa Kuninkaantammentien eteläpuolelta puita lähes kilometrin matkalta on herättänyt laajaa tyrmistystä, koska juuri vanhojen puiden, metsien ja niittyjen maisema tekevät tästä satoja vuosia vanhasta tiestä ainutlaatuisen ulkoilureitin. Nyt on ilmennyt, että hanke rikkoo myös asemakaavan kartalle ja yleiskaavan teemakartalle merkittyjä suojelumääräyksiä. Puiden kaatamista perustellaan Keskuspuiston opastuksen yleissuunnitelmalla, jonka kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi viime vuonna. Tuossa esityksessä jätettiin kertomatta sekä puiden kaatamisesta että Kuninkaantammentien suojelusta. Rikkoo asemakaavan suojelumääräyksiä Kuninkaantammentie on suojeltu Keskuspuiston pohjoisosan asemakaavassa erittäin selvästi ja vahvasti. Kaavakartalle on merkitty tielinjausta koskien kolminkertaiset suojelumerkinnät: – Kyse on muinaismuistolailla suojellusta historiallisesta tiestä (sm-1 merkintä, joka ulottuu kaavakartalla myös varsinaisen tien molemmille laidoille). – Tie on li