Kaupunkiluonto

Tämän ikiaikaisen kalliometsän tilalle rakennutti Lattiaa liikkujille ry puheenjohtajansa Kirsi Eräkankaan johdolla urheiluhallin, koska alueella oli olemassa vanha urheiluhallikaava, eikä Kaupunkiympäristölautakunnan lupajaoston enemmistö suostunut edistämään vaihtoehtoista sijaintia esimerkiksi käyttämättömälle asfalttikentälle Pirkkolantien varrella. Erityisen pontevan ponnettomasti asiassa esiintyi silloinen vapaa-ajan ja kulttuurin apulaispormestari Nasima Razmyar (SDP), joka katsoi, että on tärkeämpää, että kaupunki on luotettava kumppani yksityisen rahan hankkeille, jotka on tarkoitettu etupäässä espoolaisille koripallon harrastajille kuin että se olisi luotettava kumppani helsinkiläisille ulkoilijoille, kaikelle kansalle. Minä en unohda koskaan. Seuraavat kuvat esittävät tuhottua kalliometsää. Uudesta hallinhirvityksestä en ole kärsinyt ottaa kuvia, enkä ole syksyn 2020 tuhon jälkeen juurikaan liikkunut Pirkkolassa. Olen halunnut välttää paikkaa, jossa Keskuspuistoa tuhottiin y...

Miksi Helsingin kaupunki kutsuu Riistavuorta Länsi-Haagaksi, Kartanonmetsää Keski-Malminkartanoksi tai Kruunuvuorta ja Stansvikiä Länsi-Laajasaloksi? Jotta joltakin jäisi huomaamatta, että alueet ovat oikeasti metsää.   Usein kun puhutaan tiivistämisestä, tarkoitetaan oikeasti levittämistä. Aina kun rakennetaan viheralueille, silloin levitetään yhdyskuntarakennetta alueille, joilla ei ennen ole ollut yhdyskuntarakennetta, eikä tiivistetä.  Pikaratikka kuulostaa hyvältä, tavoittelemisen arvoiselta, kertakaikkisen ilmastoviisaalta kapineelta. Sen keskituntinopeus on 25 km/h, hipsterin keskituntinopeus Pelagolla, teoreettisessa maailmassa, jossa ei ole Wolt-kuskeja tai muita paarioita tai heidän ongelmajätteiksi levinneitä kulkuvälineitään, joita kutsutaan nimellä "Mobility as service" levinneinä tiellä.  Mitä sitten tarkoittaa ilmastoviisaus? Se tarkoittaa lähiluonnon tuhoamista ja sen ulkoistamista kehyskuntiin. Aktivistin käsitteistöön pitää sen sijaan kuulua Troijan...

Toteutan jälleen perjantaina 18.12. jo perinteeksi muodostuneen yhden miehen kynttilähiljentymiseni Helsingin Keskuspuiston portilla, Laakson kallioilla. On enemmän kuin toivottavaa, että muitakin liittyy tilaisuuteen mukaan, rauhoittumaan jouluun, mutta nyt korona-aikana tilaisuus järjestetään pop up -tyyppisesti.  Tarkoitukseni on ensin aamusta tuoda kynttilä Laakson kallioille, sen perinteen jatkona, jossa suuremmalla joukolla hiljennyttiin viettämään Metsän joulurauhaa (2005-2013). Päivän aikana aion viedä kynttilän myös Pirkkolaan, jossa Lattiaa liikkujille ry kaadatti hehtaarin kalliometsää.  Laaksossa, jossa taistelu on ollut voitokas, hiljennyn kiitollisuudella muistelemaan Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -liikkeen poismenneitä veteraaneja: Jussi Vapaasaloa ja Vilho Ikkalaa, kun taas Pirkkolassa pysähdyn suremaan metsää, itsekkäitä ja lyhytnäköisiä ihmisiä.