Kaupunkiluonto

Helsingin kaupunginhallitus teki päätöksen 6.2.2023 jatkaa niinsanotun Pohjoisbaanan suunnittelua; Pohjoisbaana on Käpylän juna-asemalta tai oikeastaan laiturilta pohjoiseen junarataa myötäilevä pikapyörätie.  Luonnon kannalta hankkeen kriittinen kohta on heti reitin alkupäässä, Taivaskallion kohdalla Käpylässä kohdassa, jossa nykyinen pyörätie tekee mutkan. Sen mutkan kohdalla on kaksi liito-oravien ydinaluetta, ja Käpylän toinen baanatoteutus Louhenpuistosta antaa ymmärtää, että puita kaadetaan käytännössä leveämmältä alueelta kuin mitä suunnitelmassa on määritelty.  Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy antoi tästä suunnitelmasta kriittisen lausunnon; hanke ei vaaranna ainoastaan näitä Taivaskallion pohjoispuoleisia ydinalueita vaan myös niiden yhteyden radan pohjoispuoleisiin ydinalueisiin, jos jo nykyiselläänkin kapeimmillaan 60-metrinen puuton alue vielä nykyisestään levenisi.  Uudenmaan ELY-keskus taas omassa kriittisessä huomautuksessaan totesi, että tällainen hanke tarvitsisi

  Helsinkiin tulee perustaa kansallinen kaupunkipuisto               Huoli lähiluonnon ja virkistysalueiden kohtalosta on noussut laajasti esille Helsingissä, myös kulttuuriympäristöt ovat jatkuvasti uhattuna. Kaupunkiluonnon monimuotoisuus on köyhtynyt ja viheralueita kaavoitetaan rakennusmaaksi, vaikka samaan aikaan asukasmäärän kasvu, pandemia-ajan kokemukset ja uusin tutkimustieto korostavat luonnon ja virkistysalueiden tarvetta ja merkitystä asukkaiden hyvinvoinnille. Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen on maankäyttö- ja rakennuslaissa määritelty kestävän kaupunkisuunnittelun työkalu, jolla kaupunki sitoutuu arvokkaan luonnon ja kulttuuriperinnön sekä virkistysalueiden laajan yhtenäisen kokonaisuuden säilyttämiseen ja hoitamiseen.  Suomessa on jo 11 kaupunkia päättänyt perustaa kansallisen kaupunkipuiston. Kaupunginvaltuuston vuonna 2017 hyväksymän aloitteen tuloksena kaupunkiympäristölautakunta sai keväällä 2020 käsiteltäväksi Helsingin kansallisen kaupunkipuiston esiselvity

Lehtenne (Helsingin Uutiset) kertoi 5.5. Etelä-Haagan rakennussuunnitelmista. Kaupunki näyttää edelleen suunnittelevan rakennustoiminnan ulottamista 70-vuotiaaseen Riistavuoren puistoon. Kun kauniisti kumpuileva pieni Haagan puisto tasoitetaan urheilukentiksi, Riistavuoren puisto jää ainoaksi lähivirkistysalueeksi noin 8 000 haagalaiselle. Helsingin kaupunkistrategiassa on päätetty, että kaupunki suojelee ja vaalii monimuotoista luontoaan. Siinä on myös luvattu, että kaikilla on vastaisuudessakin lyhyt matka lähiluontoon. Riistavuoren puiston rakentaminen on räikeässä ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa. Lakikin vaatii, että puistoja on riittävästi. Kun kaupunki ei näytä kuuntelevan asukkaiden perusteltuja vaatimuksia, he ovat joutuneet itse teettämään alueelle vaihtoehtoisen suunnitelman. Sen mukaan puiston läpi kulkeva ulkoilutie säilyisi nykyisellään eikä sen itäpuolelle rakennettaisi mitään. Länsipuolella rakennukset vedetään niin kauas tiestä, että sillä säilyy metsän tuntu.

 

Me allekirjoittaneet toivomme Porvoon Puistokallion (Pirunportaiden puiston) kaadettaviksi suunniteltujen puiden, kolmen vaahteran ja yhden tammen, säästämistä sekä Vanhankaupungin rakennustapaohjeen päivittämistä puustoystävällisemmäksi. Porvoon kaupunki itse esittelee Puistokallion puiston näin: ”Puistokallio on viehättävä, suojaisa ja hieman salaperäinen puistoalue”. Tässä lähialueen asukkaille rakkaassa puistossa em. puiden kaataminen merkitsisi puustosta peräti 80% kaatamista. Suojaisuus ja puistomaisuus häviäisivät, samoin puiston vetovoimaisuus myös idyllisenä matkailunähtävyytenä. Puiden kaataminen olisi paitsi Porvoon kaupungin oman ympäristöohjelman vastaista, niin myös maankäyttö- ja rakennuslain hengen vastaista, sillä asukkaat eivät ole tässä tapauksessa päässeet vaikuttamaan siihen, miten he haluavat lähiympäristöään hoidettavan. Jos jotkut puut on kuitenkin turvallisuussyistä välttämätöntä kaataa, vaadimme kuntotutkimusten esittämistä. Edellytämme myös uusien puiden istu