Kaupunkiluonto

2005-2006 paikkeilla itäisestä Helsingistä kuului kummia. Siellä alkoi syntymään paikallisista viheralueista huolestuneita ja niitä puolustavia pro-liikkeitä kuin sieniä sateella. 2002 yleiskaava, jonka karttaa oltiin alettu kutsumaan verikartaksi, kohdisti uhkia monille viheralueille, etenkin Itä-Helsingissä. Kansalaisliikkeet Myllypurossa, Vuosaaressa ja Laajasalossa julkistivat oman yhteisen metsämanifestinsa, tekivät lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta ja pitivät kansalaisvaikuttamisen kurssin Itiksen työväenopistossa ja työpajan Suomen sosiaalifoorumissa. Oli syntynyt Kaupunkimetsäliike, johon liittyi toimijoita myös lännemmästä, kuten Malminkartanosta ja Laaksosta, Keskuspuiston eteläreunalta.  Laajasalon Stansvikin metsä on yksi Helsingin vanhimpia metsiä; ainakin sen ikihongat lienevät vanhimpia tunnettuja pääkaupungin puita. Stansvikista löytyy yli 20 erilaista luontotyyppiä, ja nykyään jopa liito-orava, erityisessä suojeluksessa olevia pienvesiä ja niin edel...

Meidän kirjanjulkistajaisemme olivat suurmenestys. Tupa (Oodin Maijansali) oli seisomapaikkoja myöten täynnä eri-ikäisiä kaupunkiluonnosta kiinnostuneita ihmisiä. Vain viranhaltijat loistivat poissaolollaan, ja toimialan apulaispormestariakin kaivattiin. Kiitos #tuomasrantanen #miahaglund #opkoljonen #ottomeri siitä, että tulitte paikalle. Mieleenpainuvin yleisökysymys oli Päivi Istalalta, joka kysyi, että täytyykö Helsingin kasvaa. Riistavuorelaisten esittämä dialogi paljasti absurdeja yksityiskohtia siitä, miten kaupungilla kukaan ei tiedä mitään eikä vastaa mistään. Organisaatiouudistuksesta todettiin, että toisaalta on hyvä, että kaavoitus, ympäristö ja luonto liittyvät nyt yhteen; toisaalta päättäjien puheenvuorot osoittivat, että nyt asialistat ovat toivottoman pitkiä.  Illassa kuultiin myös liito-oravalaulun maailmanensi-ilta, laulatettiin yleisöäkin, keskusteltiin monimuotoisuudesta (Helsingin metsät ovat niin monimuotoisia, että niistä kannattaisi olla ylpeä. Luonto ei ole...

Olen käynyt 90-luvun alusta alkaen säännöllisen harvakseltaan Itä-Helsingin Laajasalossa. Minulla on asunut siellä ystäviä, ja muutamakin nuoruuden mielitiettyäkin on asunut siellä. Niinpä alue ei ole minulle tyystin vieras. Lisäksi ajoin bussilla aina saaren lävitse suorittaessani asepalvelusta Santahaminassa. Oltuani perustamassa 2005 Keskuspuistoa suojelevaa kansalaisliikettä Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!, minuun otettiin yhteyttä Itä-Helsingistä, jossa usea paikallinen omaa viheraluettaan puolustava kansalaisliike oli lyönyt hynttyyt yhteen ja perustanut Kaupunkimetsäliikkeen. Minua kysyttiin silloin allekirjoittamaan heidän Metsämanifestiaan, jonka yksityishenkilönä olisinkin halunnut allekirjoittaa, mutta kun ei rekisteröitymättömän liikkeen nimenkirjoittajaksi voi vain ilmoittautua, edes sellaisen, jonka on perustanut. Seurailin kuitenkin Laajasalon tapahtumia, ja perustin Laajasalon alueen kansalaisliikkeille, Pro Stansvikille ja Pro Kruunuvuorelle blogin kokoamaan alueita...