Kaupunkiluonto

2005-2006 paikkeilla itäisestä Helsingistä kuului kummia. Siellä alkoi syntymään paikallisista viheralueista huolestuneita ja niitä puolustavia pro-liikkeitä kuin sieniä sateella. 2002 yleiskaava, jonka karttaa oltiin alettu kutsumaan verikartaksi, kohdisti uhkia monille viheralueille, etenkin Itä-Helsingissä. Kansalaisliikkeet Myllypurossa, Vuosaaressa ja Laajasalossa julkistivat oman yhteisen metsämanifestinsa, tekivät lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta ja pitivät kansalaisvaikuttamisen kurssin Itiksen työväenopistossa ja työpajan Suomen sosiaalifoorumissa. Oli syntynyt Kaupunkimetsäliike, johon liittyi toimijoita myös lännemmästä, kuten Malminkartanosta ja Laaksosta, Keskuspuiston eteläreunalta.  Laajasalon Stansvikin metsä on yksi Helsingin vanhimpia metsiä; ainakin sen ikihongat lienevät vanhimpia tunnettuja pääkaupungin puita. Stansvikista löytyy yli 20 erilaista luontotyyppiä, ja nykyään jopa liito-orava, erityisessä suojeluksessa olevia pienvesiä ja niin edelleen

Kuten Pirkko Pilvi, joka ihmetteli näillä palstoilla Gammelbackan hakkuita, minä ihmettelen Humlan hakkuita. Minun on vaikea nähdä mitään muita perusteita sille, että ulkoilureittien varsia "hoidetaan" niin massiivisesti, että sieltä "turvallisuusperusteisesti" kaadetaan äkkivilkaisulta noin 114 runkopaksuista puuta kuin puumassan tuottaminen kaupungin kassaan.  Se on tullut selväksi aiemminkin, että Porvoossa eri hallintokunnat eivät keskustele keskenään, ja soitto hyvin nihkeästi tiedusteluihin suhtautuvalle metsäinsinööri Tommi Laakkoselle vahvisti tämän. Siispä ulkoilureittivastaava Liitiäisen pakeille. Liitiäisen kunniaksi on sanottava, että hän jaksaa keskustella kuntalaisten kanssa; hän perusteli puiden kaatamisen paitsi ennakoivalla turvallisuusajattelulla (punavärillä merkatut kuuset, koivut ja haavat olivat monet todellakin tukkipuupaksuisia ja ulkoisesti elinvoimaisen näköisiä), mutta myös sillä, ettei niistä putoaisi risuja ja havuja hiihtoladuille. Havu

Kommentillani on ollut vaikeuksia rekisteröityä kaupungin palautejärjestelmään. Ehkä se on liian kuumaa kamaa? Tässä alla siis kommentti.  Kaupunki jääräpäisesti ja mielipiteistä piittaamatta yrittää aina vain iskeä päätään seinään, vaikka suunnitelma on jo kerran hallinto-oikeudessa kelvottomaksi todettu. Ei maalitehdas ole tämän suunnitelman ainoa kipupiste. Kaupungilla on kova hinku tuhota liito-orava Helsingistä; tämä suunnitelma lopullisesti tuhoaa liito-oravan itäisen ydinalueen Pajamäessä. Pajamäen luontoa nakerretaan pala palalta; ensin Raide-Jokeri, nyt tämä. Kuitenkin alueen ihanuus on juuri luonto, eikä Pajamäkeä kiertävä metsä ole kovin suuri.  Tämäkin tapaus osoittaa sen, että Raide-Jokeri on Troijan puuhevonen, joka vetää perässään rakentamista metsään; jotta tuho ei näyttäisi niin pahalta, sitä kutsutaan tiivistämiseksi, vaikka kyseessä on levittäminen: yhdyskuntarakenteen levittämistä metsään. Tunnen monia helsinkiläisiä, jotka ovat muuttamassa pois Helsingistä jatkuvan

Kaupunkiluontoliike ry – Stadsnaturrörelse rf Kannanotto Huopalahdentien katualue ympäristöineen -kaavasuunnitelmaan 5.10.2023 MIELIPIDE HUOPALAHDENTIEN/NIEMENMÄEN TÄYDENNYSKAAVASTA Kiitämme kekseliäistä ratkaisua tehdä Huopalahdentiehen mutka, jolloin rakentamisen tuottamat vahingot Huopalahdentien itäpuoliselle, Niemenmäen länsipuolella olevalle metsälle pienenevät. Yleisenä huomiona esitämme, että pistetaloista kannattaisi vielä luopua, sillä ne levittävät rakentamisen haittoja metsäluonnolle selvästi laajemmalle alueelle kuin Huopalahdentien talorivi. Tällöin huoltoväylästäkin voitaisiin luopua. Pistetalot poistamalla tämän suunnitelman kanssa voisi elää. Kaavaselosteen sivun 20 kartassa ei oltu merkitty tulevien talojen/korttelien paikkoja lainkaan! Näin ollen siitä ei saa havainnollista käsitystä rakentamisen vaikutuksesta viherverkostoihin ja -käytäviin tai liito-oravien elinoloihin. Kaavaselosteen sivulla 29 lueteltiin kaavasuunnitelmaa tehtäessä käytetyt selvitykset ja r