Kaupunkiluonto

Helsy tekee sieniretken Östersundomiin sunnuntaina 11.10. Tapaamispaikka on Sakarinmäen koulun parkkipaikka, Knutersintie 924 kello 12. Retken kesto on noin 3 tuntia. Mukaan säänmukaiset varusteet, sienikori, -veitsi ja sienikirjoja, jos on. Retki ei ole esteetön. Retki on maksuton eikä siihen tarvitse ilmoittautua. Paikalle pääsee: Joukkoliikenteellä: Bussi 842 Itäkeskuksesta laiturilta 21 (H4308) klo 11.40 Knutersintien pysäkille (H5017). Pysäkiltä on 200 m kävelymatka kokoontumispaikalle. Omalla autolla: Auton voi jättää Sakarinmäen koulun parkkipaikalle. Pyörällä: Pyöräile Itäväylän/Uuden Porvoontien pyörätietä Knutersintien risteykseen. Koulun parkkipaikka on heti risteyksen vieressä. Itäkeskuksesta matkaa on noin 10 km. Tarkempia reittiohjeita ja matti- ja maijamyöhäisiä varten sieniretken oppaan puhelinnumero: Manki Perukangas 040 7481437 Retken opas Manki Perukangas on luonto- ja ympäristöneuvoja, keruutuoteneuvoja, joka on vetänyt sieniretkiä Porvoossa ja Helsingissä ja pitän...

Opiskelin 2018-2019 luonto- ja ympäristöneuvojaksi, ja tämä syvensi omaa luontosuhdettani ja antoi luontoharrastukselleni lisää sisältöä. Olen vetänyt joitakin sieni- ja yrttiretkiä, mutta siltikin minusta on pääasiassa tullut oman itseni luonto- ja ympäristöneuvoja, oman elämäni eräopas. Yhtäältä olen iloinen yhä useamman löytäessä luonnossa ulkoilun riemut, toisaalta en haluaisi jakaa omia paikkojani. Ne ikään kuin ovat omia salaisuuksiani, joiden en halua kuluvan käytöstä ja joiden rauha vähenisi ulkoilijoiden määrän lisääntyessä. Osallistuin alkukesästä tutkimukseen, jossa kiersin itselleni merkityksellistä luontokohdetta - tässä tapauksessa Keskuspuiston lounaisinta nurkkaa, Laaksoa - tutkijan kanssa. Tutkijan kysellessä minulta kysymyksiä liikkuessamme Keskuspuistossa huomasin, että oma luonnossa liikkumisen nautintoni pieneni, ikään kuin luonto olisi kakku, josta riittäisi vähemmän jaettavaa siitä nauttijoita ollessa enemmän. Kuitenkin läheisen ystävän kanssa voin jakaa luontosu...

 Olen sienestänyt jo siitä asti kun roikuin isäni mukaan mummolani sienimetsässä, Vantaan Kartanonmetsässä. Enkä tyytynyt vain hengailemaan mukana, vaan jo lapsuudesta olen myös syönyt sieniä. Nuorena sienimetsäni oli Myyrmäen ja Kaivokselan välinen Vaskivuori; nyttemmin poimin särpimeni etupäässä Porvoon metsistä; Humlasta ja myöhemmin syksyllä Sikosaaresta, joka on pomminvarma suppilovahveropaikka. Kun opiskelin varsin äskettäin luonto- ja ympäristöneuvojaksi, tutkintooni kuului myös tämän poimintaharrastukseni ammatillistaminen, mistä sain keruutuoteneuvojan sertifikaatin, ja saan paitsi poimia sieniä, marjoja ja yrttejä, myös pitää em. aiheista kursseja ja vetää retkiä.  Suomessa, ja yleensäkin Euroopassa, sieniharrastus on itäpainotteinen. Venäjällä ja Virossa on vanha, elinvoimainen sienestyskulttuuri, ja Suomessa itäisyys näkyy siten että sieniharrastus painottuu itäiseen Suomeen. Sienikulttuureissakin taitaa olla maantieteellisiä painotuseroja; asuessani Norjassa 2007-...