Helsingin kaupunki ilmoitti eilen ilouutisen: kaupungin luontotietojärjestelmän avoimen datan rajapinta on nyt julkaistu. Siis mitä ihmettä?
Uutislinkkiä klikatessa avautuu iso joukko aineistolinkkejä. Ne eivät vain avaudu, vaan ne pitää avata "useilla paikkatieto-ohjelmilla". "Rajapinnassa on useita tasoja", tiedotteessa hehkutetaan.
Siis mitä ihmettä? Useita tasoja? Mikä on rajapinta? Mitä se tarkoittaa? Entä mitä on avoin data? Avoimen datan rajapinnassa siis on useita tasoja.
Tämä kuulostaa sellaista rajatiedolta, joka on ilmeisesti tarkoitettu vain nörttien avattavaksi. Tosi avoimesta datasta siis on kyse. Ehkä tämä voi kuulostaa ihan normimeiningiltä, jos asiaa ajattelee kaupunkisuunnittelun valtavirrasta; Lisää kaupunkia Helsinkiin -porukalle tämä varmaankin on ihan peruskauraa. Mutta jos tarkoitus on osallistaa maailman toimivimmassa kaupungissa asukkaita ja amatöörejä tuottamaan ja tulkitsemaan tietoa, niin ei se kyllä ihan näin hoidu, jos ensin pitää saada avoin rajapinta auki jollakin ohjelmalla, joka itse pitäisi jostakin tempaista ja vielä toivon mukaan sitä sitten osaisi vielä käyttääkin.
Hyvä meininki, Helsingin kaupunki!
Kirjoitus ei edusta yhdistyksen kantaa, vaan sen puheenjohtajan turhaumaa.
Aloitan julkaisusarjan, jonka tarkoituksena on dokumentoida samoja paikkoja Helsingissä ja muualla ennen ja jälkeen luonnon tuhoamisen. Aloitan sarjani varsin kattavasti dokumentoimallani Pajamäellä. Pajamäkeä kiertävässä metsässä Helsinkiin suunniteltu, Espoon Keilaniemestä Itäkeskukseen kulkeva Raide-Jokeri on aiheuttanut näkyvää tuhoa. Näissä kuvissa Raide-Jokerin läntisen suuaukon kohdalla ennen ja jälkeen tuhon. Metsän lisäksi räjäytettiin kohtisuoraa kallionseinämää, jollaisia vastaavia ei ainakaan Helsingistä juurikaan löydy. Tämä siksi, että 40 sekunnin matka-ajan säästö nähtiin Helsingissä tärkeämmäksi kuin luonto. Olisi nimittäin ollut mahdollista vetää reitti myös katuverkkoon, tuhoamatta luontoa.
Comments
Post a Comment