"Muuta maalle!" Näin jossain vaiheessa aina some-keskusteluissa joku osapuoli tiuskaisten toivottaa, jos ilmaisee tyytymättömyyttään siihen, kuinka luonnon määrä kaupungissa pienenee kaavoituspaineissa ja infrahankkeiden takia, tai jos erehtyy ilmaisemaan närkästystään mopoilun aiheuttamista vaaroista ja melusaastasta.
Ilmaisen tähän vahvasti eriävän mielipiteeni, molempiin kohtiin. Nimittäin maaseudulla vasta luontoa kohdellaankin karttuisalla kädellä. Kartassa lukenut suo ei olekaan enää paikallaan mökkiläisen tullessa mökkilaitumilleen talven jälkeen, tai luontoarvoja etsivän luontokartoittajan saapuessa paikalle. Metsälle on voinut käydä samalla tavalla. Samaan törmää kyllä Porvoossakin, joka on samanaikaisesti kaupunkia ja maaseutua; lenkillä ennen metsäinen reitti onkin yhtäkkiä hakkuuaukean katkaisema, yksityisen maanomistajan pelkän metsänkäyttöilmoituksen nojalla katkaisten yleisen virkistysreitin. Pääkaupunkiseudulla taas luonnonhoito - onneksi - on maltillisempaa, ja metsissä onkin luonnonarvoja, monimuotoisuutta, lajikirjoa ja puukuutioita huomattavasti enemmän kuin maakuntien talousmetsissä.
Luonnon hiljaisuudesta sen verran, että argumentti, jossa hiljaisuutta kaipaava toivotetaan maaseudulle, on paitsi väärä, myös epäreilu. Toki esimerkiksi Helsingissä voi olla valitettavan vaikea löytää hiljaista paikkaa, mutta niin on mainitsemassani Porvoossakin, jossa keskelle umpimetsää hakatun asuinalueen rakennustyöt kolisevat kolmenkin kilometrin päähän, Sikosaaren luonnonsuojelualueelle asti. Porvoossa on maalainen liikennekulttuuri, johon kuuluu kaahailu itseilmaisun välineenä ainakin tietyssä sosiokulttuurisessa nuorukaisten viitekehyksessä, ja mopojen aiheuttama hetkittäinen melupiikki erottuu muuten vähäisemmästä liikennemelusta kuin jos Burj Khalifa olisi pystytetty keskelle viljapeltoa. Suuremmassa kaupungissa, kuten Helsingissä, mopoja ei kuulu kahdesta syystä: ensinnäkin, liikenteen taustahälyä on enemmän, ja toiseksikin: turhanaikaisen mopoilun kulttuuri puuttuu.
Joten maaseudulle luonnon hiljaisuuteen toivottelevan toivottelisin sinne, missä pippuri kasvaa, toki omissa nimissäni, en yhdistyksen nimissä.
Comments
Post a Comment