Tämä yhdistyksen mielipide lähetettiin Kaupunkiympäristön toimiala/Maankäyttö ja kaupunkirakenne/Aluesuunnitelmat
ja kaupunkiympäristölautakunta
Toivomme, että Herttoniemen aluesuunnitelmassa noudatetaan vastaavanlaista linjaa kuin tehtiin Keskuspuistosta, eli hallittu hoitamattomuus olisi keskeisenä periaatteena metsien, erityisesti Herttoniemen ja Roihuvuoren metsäselänteiden sekä Kivinokan osalta.
Vaikka aluesuunnitelman selostus vaikuttaa suhteellisen ”pehmeältä” metsänhoitotoimenpiteiden osalta, siihen on kuitenkin ilmeisen tarkoituksellisesti jätetty liikaa tulkinnanvaraisuutta. Aluesuunnitelmassa olisi tullut määritellä tarkemmin esimerkiksi se, mitä tarkoittaa metsän puustoisena säilyminen. Siellä olisi pitänyt myös esittää tarkat kuviokohtaiset suunnitelmat siitä, missä kohdissa aiotaan hakata metsää ja kuinka paljon.
Myös toimenpiteiden perustelut ovat liian yleisluontoisia. Aluesuunnitelmassa ei esitetä toimenpiteitä riittävän avoimesti. Siinä on myös karttakuvissa esitetty hoidon piiriin liian suuria alueita, vaikka selostuksen teksti antaa ymmärtää aivan jotain muuta. Aluesuunnitelman tulkinnanvaraisuus ei sovellu ohjaamaan kenttätöitä, ja mikäli aluesuunnitelma hyväksyttäisiin tällaisenaan, johtaisi tämä todennäköisesti käytännössä aiottua raskaampiin hakkuisiin.
Metsiä ei pidä pyrkiä nuorentamaan metsätalouden menetelmin, koska alueen metsät ovat nimenomaan vanhoja metsiä, ja sellaisina arvokkaita. Metsien vanhuus ei ole luonnolle eikä virkistykselle ongelma, vaan vahvuus. Vanhoista metsistä on Suomessa metsätalouden takia huutava pula, ja lisäksi vanhoissa sammaleisissa satumetsissä on virkistäytymisen kannalta paljon enemmän kaikenlaista nähtävää kuin heinittyneessä nuoressa metsässä. Lisäksi vanhassa metsässä on enemmän metsän tuntua kuin ylihoidetussa harvassa metsässä. Aluesuunnitelman metsäselänteisiin on jo kehittynyt vanhojen metsien piirteitä, lahopuutakin.
Metsäselänteet eivät ole mitään puskureita Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueita vastaan, vaan osa tätä arvokasta luontokokonaisuutta.
Maisemanavauksetkaan eivät paranna virkistysarvoa, vaan vähentävät sitä. Mitä harvempaa metsää, sitä vähemmän siellä on esimerkiksi linnunlaulua keväisin, ja sitä enemmän tiet ja muut vastaavat rakennelmat näkyvät metsän läpi.
Maisemanavaukset voivat puolustaa paikkaansa puistoina hoidetuilla kaupunkiviheralueilla, mutta kaupunkimetsien keskeisenä hoitoperiaatteena tulee olla monimuotoisuuden vaaliminen.
Turvallisuuden takia reittien varsilla kasvavia huonokuntoisia puita voidaan joutua poistamaan, sille ei voi mitään. On kuitenkin syytä huomata, että tiheämmässä metsässä tuulee vähemmän, ja tämä taas puolestaan vähentää puiden kaatumisriskiä.
Tavoitteena tulee olla metsien luontainen uudistuminen, mutta tietenkin siis turvallisuudesta huolehtimalla. Hallittu hoitamattomuus tarkoittaisi juuri tätä.
Helsingissä 22.10.2020
Michael Perukangas puheenjohtaja
Toni Amnell hallituksen jäsen
Comments
Post a Comment