Skip to main content

Kaupunkiluonto ry:n mielipide Herttoniemen aluesuunnitelmasta

Tämä yhdistyksen mielipide lähetettiin Kaupunkiympäristön toimiala/Maankäyttö ja kaupunkirakenne/Aluesuunnitelmat ja kaupunkiympäristölautakunta 

Toivomme, että Herttoniemen aluesuunnitelmassa noudatetaan vastaavanlaista linjaa kuin tehtiin Keskuspuistosta, eli hallittu hoitamattomuus olisi keskeisenä periaatteena metsien, erityisesti Herttoniemen ja Roihuvuoren metsäselänteiden sekä Kivinokan osalta. Vaikka aluesuunnitelman selostus vaikuttaa suhteellisen ”pehmeältä” metsänhoitotoimenpiteiden osalta, siihen on kuitenkin ilmeisen tarkoituksellisesti jätetty liikaa tulkinnanvaraisuutta. Aluesuunnitelmassa olisi tullut määritellä tarkemmin esimerkiksi se, mitä tarkoittaa metsän puustoisena säilyminen. Siellä olisi pitänyt myös esittää tarkat kuviokohtaiset suunnitelmat siitä, missä kohdissa aiotaan hakata metsää ja kuinka paljon. 

Myös toimenpiteiden perustelut ovat liian yleisluontoisia. Aluesuunnitelmassa ei esitetä toimenpiteitä riittävän avoimesti. Siinä on myös karttakuvissa esitetty hoidon piiriin liian suuria alueita, vaikka selostuksen teksti antaa ymmärtää aivan jotain muuta. Aluesuunnitelman tulkinnanvaraisuus ei sovellu ohjaamaan kenttätöitä, ja mikäli aluesuunnitelma hyväksyttäisiin tällaisenaan, johtaisi tämä todennäköisesti käytännössä aiottua raskaampiin hakkuisiin. 

Metsiä ei pidä pyrkiä nuorentamaan metsätalouden menetelmin, koska alueen metsät ovat nimenomaan vanhoja metsiä, ja sellaisina arvokkaita. Metsien vanhuus ei ole luonnolle eikä virkistykselle ongelma, vaan vahvuus. Vanhoista metsistä on Suomessa metsätalouden takia huutava pula, ja lisäksi vanhoissa sammaleisissa satumetsissä on virkistäytymisen kannalta paljon enemmän kaikenlaista nähtävää kuin heinittyneessä nuoressa metsässä. Lisäksi vanhassa metsässä on enemmän metsän tuntua kuin ylihoidetussa harvassa metsässä. Aluesuunnitelman metsäselänteisiin on jo kehittynyt vanhojen metsien piirteitä, lahopuutakin.  

Metsäselänteet eivät ole mitään puskureita Viikin-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueita vastaan, vaan osa tätä arvokasta luontokokonaisuutta. Maisemanavauksetkaan eivät paranna virkistysarvoa, vaan vähentävät sitä. Mitä harvempaa metsää, sitä vähemmän siellä on esimerkiksi linnunlaulua keväisin, ja sitä enemmän tiet ja muut vastaavat rakennelmat näkyvät metsän läpi. 

Maisemanavaukset voivat puolustaa paikkaansa puistoina hoidetuilla kaupunkiviheralueilla, mutta kaupunkimetsien keskeisenä hoitoperiaatteena tulee olla monimuotoisuuden vaaliminen. Turvallisuuden takia reittien varsilla kasvavia huonokuntoisia puita voidaan joutua poistamaan, sille ei voi mitään. On kuitenkin syytä huomata, että tiheämmässä metsässä tuulee vähemmän, ja tämä taas puolestaan vähentää puiden kaatumisriskiä. 

 Tavoitteena tulee olla metsien luontainen uudistuminen, mutta tietenkin siis turvallisuudesta huolehtimalla. Hallittu hoitamattomuus tarkoittaisi juuri tätä. 

Helsingissä 22.10.2020 

Michael Perukangas puheenjohtaja
Toni Amnell hallituksen jäsen

Comments

Popular posts from this blog

Ennen ja jälkeen: Pajamäki

Aloitan julkaisusarjan, jonka tarkoituksena on dokumentoida samoja paikkoja Helsingissä ja muualla ennen ja jälkeen luonnon tuhoamisen. Aloitan sarjani varsin kattavasti dokumentoimallani Pajamäellä.  Pajamäkeä kiertävässä metsässä Helsinkiin suunniteltu, Espoon Keilaniemestä Itäkeskukseen kulkeva Raide-Jokeri on aiheuttanut näkyvää tuhoa. Näissä kuvissa Raide-Jokerin läntisen suuaukon kohdalla ennen ja jälkeen tuhon. Metsän lisäksi räjäytettiin kohtisuoraa kallionseinämää, jollaisia vastaavia ei ainakaan Helsingistä juurikaan löydy. Tämä siksi, että 40 sekunnin matka-ajan säästö nähtiin Helsingissä tärkeämmäksi kuin luonto. Olisi nimittäin ollut mahdollista vetää reitti myös katuverkkoon, tuhoamatta luontoa.

Liitiäisen tuomitsemat I: kivet

Kaupungin ulkoilureittivastaava Pasi Liitiäinen kaatoi viime syksynä lähes kaikki Humlan reitin varren reunimmaiset puut. Nyt hänen vihansa kohteena ovat reitin reunakivet. Eikä pyövelöinti rajoitu Humlan reitille, vaan osansa saa myös Kevätkummun ostarilta alkavan ulkoilureitin muutama kivi, jatkuuhan kyseinen reitti Humlaan.     Nämä kivet siis ovat olleet varmaankin viime jääkaudesta nykyisillä sijoillaan. Sinisellä merkitty herättää ihmetystä, ja kyllä minäkin ihmettelen, että ihanko totta se on vaarallinen. Sitten päästään Humlan reitille. Eteläiselle osalle reittiä ja reitin alkupäähän en ainakaan vielä ehtinyt. Ehkä tämäkin todistusaineisto puhuu puolestaan. Kivet eivät osanne puhua, mutta rastit osaavat.  Pasi Liitiäiselle kyse on ainoastaan työstä, minulle elämästä. 

Linnaistenmetsä

Linnaistenmetsä sijaitsee määritelmällisesti Vantaalla, rajautuen Espoon rajaan. Se jatkuu samana ja yhtenäisenä metsänä Espoon puolelle Lintuvaaran kautta Leppävaaraan; toisaalta Rajatorpantien ylitse metsä jatkuu Hämeenkylän puolelle.  Linnaistenmetsällä on kokoaan suurempi merkitys; se toimii vain parin valtatien pirstomana viherkäytävänä Leppävaaran urheilupuistosta Kivistön ja Keimolan metsien välillä ja toisaalta Nuuksion suuntaan. Linnaistenmetsän kautta pääsevät esimerkiksi liito-oravat siirtymään em. alueiden välillä. Ja liito-oravia alueella esiintyy. Tämän vahvistaa tuore, huhtikuussa 2024 Pro Linnaistenmetsä ry:n teettämä liito-oravakartoitus. Sen suoritti International K9 Instituten liito-oravakoirien avulla, ja kartoituksessa löytyi sekä kolopuita että papanoita.  Linnaistenmetsästä löytyy myös vesilain suojaama norostoalue. Metsän eteläosassa juuri ja juuri Vantaan puolella sijaitsee Gubbmossenin eli Äijänsuon luonnonsuojelualue, jolle rakentamisen aiheuttama no...