Skip to main content

Voittoja kaupunkimetsille Helsingissä

Helsingissä kaupunkiluonto on saanut viimeisen parin viikon aikana ainakin kaksi merkittävää voittoa. Toinen aivan kaupungin läntisemmässä nurkassa, Pajamäessä ja toinen taas idässä, Vuosaaressa.

Helsingin hallinto-oikeus pysäytti Pajamäen metsään, asuinalueen ja Pitäjänmäentien väliin suunnitellun noin 15 kerrostalon kaavan, koska sen mielestä kaavasuunnitelma merkitsisi väistämättä viimeisen 3 vuoden aikana (2018-2020) alueelle levittäytyneen liito-oravakannan loppua ainakin tällä Pajamäen itäisellä ydinalueella. Päätös on toivottavasti siinä mielessä suuntaa-antava, että tämän jälkeen toivottavasti muuttuvat luonnonolosuhteet täytyy ottaa huomioon kaavoituksessa. Kaavantekovaiheesta toteutukseen kuluu useita vuosia, ja luonnonolot voivat muuttua tänä aikana hyvinkin voimakkaasti. Toki tämä päätös ei poistanut kaikkia mustia pilviä Pajamäen päältä, sillä edelleenkin Raide-Jokerin tunnelista tehdyt valitukset ovat käsiteltävinä. Nyt kaatunut kaavakin perusteltiin Raide-Jokerilla, sillä yhtenä kantavana teemana tämänhetkisessä kaupunkisuunnittelussa Helsingissä on kaavoittaa joukkoliikennereittien varsille, mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono idea. Tässä sen idean toteuttaminen oli kuitenkin katastrofaalisen huono ajatus.
Tämä metsä säästyy Pajamäessä. 

Toisena positiivisena asiana Helsingissä kaupunkiympäristölautakunta päätti eilen yksimielisesti jättää Rastilanmetsän rakentamatta. Sen sijaan Vuosaaressa tutkitaan entistäkin voimakkaammin kaupunkirakenteen levittämisen sijaan tiivistämisen mahdollisuuksia. Nyt onkin aika vahtia, miten Pohjavedenpuistolle ja Ullaksenpuistolle käy, ja miten Vartiokylänlahden kaavan kanssa käy, se kun kaventaisi tai jopa katkaisisi yhden itäisistä vihersormista, joka jatkuu Mustavuoren kautta aina Sipoonkorpeen saakka. 

Aktivismi siis kannattaa. Kiitos Pajamäki-Seuralle, Pro Luonto ry:lle ja lukuisille muille hengeltään vuosaarelaisille ja pajamäkeläisille, jotka ovat keränneet nimiä, tavanneet päättäjiä ja kartoittaneet liito-oravaa, lahokaviosammalta sekä muita uhanalaisia lajeja!

Comments

Popular posts from this blog

Kannanotto Mäkelänkadun/Tuusulanväylän bulevardikaupunkiin

Kannanotto Mäkelänkadun/Tuusulanväylän bulevardikaupunkiin Näkemyksemme mukaan suunnitelman kaksi olennaisinta kipupistettä ovat Käpylän Louhenpuisto ja suunnitelman myötä vaarantuvat Keskuspuiston ja Vantaanjoen ranta-alueiden (Helsinkipuiston) väliset poikittaiset itä-länsisuuntaiset viheryhteydet. Liito-orava liittyy molempiin edellämainittuihin kohtiin ja poikittaisyhteyksien olennainen heikentyminen tai jopa katkeaminen toimimattomaksi on suurin vaara Louhenpuistossa. Toivomme myös, että liikenteelle tarkoitettujen väylästöjen alue ei levenisi kokonaisuudessaan Mäkelänkadulla/Tuusulanväylällä, vaan uusille liikennemuodoille (ratikka/pyöräbaana) tila etsittäisiin nykyisen väylän alueelta. Toivoisimme myös Suursuon palstaviljelyalueen säilyttämistä, sillä ekologisesti tuotettu lähiravinto on jo huoltovarmuudenkin kannalta  hyödyllistä. Louhenpuisto on kaupungin omissa kartoituksissa todettu C5-luokan METSO-arvometsäksi; kuitenkin arvokkain osa metsää on syystä tai toisesta jätetty e

Peitteleekö Helsinki kiusallisia lausuntoja Pohjoisbaanasta?

Helsingin kaupunginhallitus teki päätöksen 6.2.2023 jatkaa niinsanotun Pohjoisbaanan suunnittelua; Pohjoisbaana on Käpylän juna-asemalta tai oikeastaan laiturilta pohjoiseen junarataa myötäilevä pikapyörätie.  Luonnon kannalta hankkeen kriittinen kohta on heti reitin alkupäässä, Taivaskallion kohdalla Käpylässä kohdassa, jossa nykyinen pyörätie tekee mutkan. Sen mutkan kohdalla on kaksi liito-oravien ydinaluetta, ja Käpylän toinen baanatoteutus Louhenpuistosta antaa ymmärtää, että puita kaadetaan käytännössä leveämmältä alueelta kuin mitä suunnitelmassa on määritelty.  Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy antoi tästä suunnitelmasta kriittisen lausunnon; hanke ei vaaranna ainoastaan näitä Taivaskallion pohjoispuoleisia ydinalueita vaan myös niiden yhteyden radan pohjoispuoleisiin ydinalueisiin, jos jo nykyiselläänkin kapeimmillaan 60-metrinen puuton alue vielä nykyisestään levenisi.  Uudenmaan ELY-keskus taas omassa kriittisessä huomautuksessaan totesi, että tällainen hanke tarvitsisi

Kaupunkiluontoliike vaatii Stansvikinkallion jättämistä rauhaan

2005-2006 paikkeilla itäisestä Helsingistä kuului kummia. Siellä alkoi syntymään paikallisista viheralueista huolestuneita ja niitä puolustavia pro-liikkeitä kuin sieniä sateella. 2002 yleiskaava, jonka karttaa oltiin alettu kutsumaan verikartaksi, kohdisti uhkia monille viheralueille, etenkin Itä-Helsingissä. Kansalaisliikkeet Myllypurossa, Vuosaaressa ja Laajasalossa julkistivat oman yhteisen metsämanifestinsa, tekivät lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta ja pitivät kansalaisvaikuttamisen kurssin Itiksen työväenopistossa ja työpajan Suomen sosiaalifoorumissa. Oli syntynyt Kaupunkimetsäliike, johon liittyi toimijoita myös lännemmästä, kuten Malminkartanosta ja Laaksosta, Keskuspuiston eteläreunalta.  Laajasalon Stansvikin metsä on yksi Helsingin vanhimpia metsiä; ainakin sen ikihongat lienevät vanhimpia tunnettuja pääkaupungin puita. Stansvikista löytyy yli 20 erilaista luontotyyppiä, ja nykyään jopa liito-orava, erityisessä suojeluksessa olevia pienvesiä ja niin edelleen