Skip to main content

Laurin teesit tulevaisuuden Helsinkiin

Lauri Nordbergin ehdotus manifestiksi kaupunkisuunnittelun ja -rakentamisen suunnan muuttamiseksi

Helsinkiä, rakasta kotikaupunkiamme, on suunniteltava ja rakennettava helsinkiläisten, täällä asuvien ihmisten ehdoilla. Kaavoituksen suuntaa on siksi muutettava. Se edellyttää tavoitteiden asettamista uudelleen. Vuoden 2016 yleiskaava on johtanut moniin epäkohtiin ja ristiriitoihin. Sitä on olennaisesti muutettava. Seuraavan valtuustokauden strategia on laadittava alla hahmotellulta pohjalta.

Me emme halua ”lisää kaupunkia Helsinkiin” ja sen tuomaa pöhinää,
jos se merkitsee jatkuvaa uhkaa luonnolle ja kulttuurihistoriallisille ympäristöille

Me emme halua tänne 200 000 ihmistä lisää vuoteen 2030 mennessä,
koska koko Suomelle on parempi, että näille järjestetään työtä ja hyvä elämä kotiseudullaan

Me emme halua kilpailla Tukholman, Kööpenhaminan ja Pietarin kanssa,
koska metropolikehitys aiheuttaa lisääntyviä kustannuksia ja haittoja helsinkiläisille ja muun Suomen näivettymistä

Me emme halua ”maailman toimivinta kaupunkia”,
jos se merkitsee toimimista suuryritysten, rakennusliikkeiden ja asuntosijoittajien etujen ajajana

Me emme halua, että kulttuurihistoriallisia ympäristöjä tärvellään lisärakentamisella tai niihin sopimattomilla toiminnoilla,
koska historiallisten ympäristöjen säilyttäminen on olennainen osa kansallista identiteettiämme

Me emme halua bulevardikaupunkeja ja ”pikaraitioteitä”,
jos niitä käytetään vain verukkeena puistojen ja muiden viheralueiden rakentamiselle

Me emme halua lisää tiivistä, korkeaa tehorakentamista,
jos se merkitsee vähenevää väljyyttä, vehreyttä ja auringonvaloa sekä maisemahaittoja

Me emme halua merenlahtien enempää täyttämistä,
koska ne ovat olennainen osa Helsingin merellistä ilmapiiriä ja viihtyisyyttä

Me emme halua ”ilmastoviisaita” tehorakentamiskohteita,
jos niiden toteuttamiseksi kaadetaan metsää

Me emme halua enää kuulla ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä,
jos käytännön toimenpiteillä edistetään sen kiihdyttämistä

Me emme halua kuulla luonnossa liikkumisen tärkeydestä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille,
jos virkistysreitit supistetaan ahtaiksi käytäviksi kerrostalojen välissä tai jopa tukitaan

Me emme halua täydennysrakentamista asuntoalueille,
jos asukkaiden mielipiteet ovat vain pakkopullaa, joka kuullaan, mutta kaavoituksessa kokonaan sivuutetaan

Comments

Popular posts from this blog

Kannanotto Mäkelänkadun/Tuusulanväylän bulevardikaupunkiin

Kannanotto Mäkelänkadun/Tuusulanväylän bulevardikaupunkiin Näkemyksemme mukaan suunnitelman kaksi olennaisinta kipupistettä ovat Käpylän Louhenpuisto ja suunnitelman myötä vaarantuvat Keskuspuiston ja Vantaanjoen ranta-alueiden (Helsinkipuiston) väliset poikittaiset itä-länsisuuntaiset viheryhteydet. Liito-orava liittyy molempiin edellämainittuihin kohtiin ja poikittaisyhteyksien olennainen heikentyminen tai jopa katkeaminen toimimattomaksi on suurin vaara Louhenpuistossa. Toivomme myös, että liikenteelle tarkoitettujen väylästöjen alue ei levenisi kokonaisuudessaan Mäkelänkadulla/Tuusulanväylällä, vaan uusille liikennemuodoille (ratikka/pyöräbaana) tila etsittäisiin nykyisen väylän alueelta. Toivoisimme myös Suursuon palstaviljelyalueen säilyttämistä, sillä ekologisesti tuotettu lähiravinto on jo huoltovarmuudenkin kannalta  hyödyllistä. Louhenpuisto on kaupungin omissa kartoituksissa todettu C5-luokan METSO-arvometsäksi; kuitenkin arvokkain osa metsää on syystä tai toisesta jätetty e

Peitteleekö Helsinki kiusallisia lausuntoja Pohjoisbaanasta?

Helsingin kaupunginhallitus teki päätöksen 6.2.2023 jatkaa niinsanotun Pohjoisbaanan suunnittelua; Pohjoisbaana on Käpylän juna-asemalta tai oikeastaan laiturilta pohjoiseen junarataa myötäilevä pikapyörätie.  Luonnon kannalta hankkeen kriittinen kohta on heti reitin alkupäässä, Taivaskallion kohdalla Käpylässä kohdassa, jossa nykyinen pyörätie tekee mutkan. Sen mutkan kohdalla on kaksi liito-oravien ydinaluetta, ja Käpylän toinen baanatoteutus Louhenpuistosta antaa ymmärtää, että puita kaadetaan käytännössä leveämmältä alueelta kuin mitä suunnitelmassa on määritelty.  Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy antoi tästä suunnitelmasta kriittisen lausunnon; hanke ei vaaranna ainoastaan näitä Taivaskallion pohjoispuoleisia ydinalueita vaan myös niiden yhteyden radan pohjoispuoleisiin ydinalueisiin, jos jo nykyiselläänkin kapeimmillaan 60-metrinen puuton alue vielä nykyisestään levenisi.  Uudenmaan ELY-keskus taas omassa kriittisessä huomautuksessaan totesi, että tällainen hanke tarvitsisi

Kaupunkiluontoliike vaatii Stansvikinkallion jättämistä rauhaan

2005-2006 paikkeilla itäisestä Helsingistä kuului kummia. Siellä alkoi syntymään paikallisista viheralueista huolestuneita ja niitä puolustavia pro-liikkeitä kuin sieniä sateella. 2002 yleiskaava, jonka karttaa oltiin alettu kutsumaan verikartaksi, kohdisti uhkia monille viheralueille, etenkin Itä-Helsingissä. Kansalaisliikkeet Myllypurossa, Vuosaaressa ja Laajasalossa julkistivat oman yhteisen metsämanifestinsa, tekivät lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta ja pitivät kansalaisvaikuttamisen kurssin Itiksen työväenopistossa ja työpajan Suomen sosiaalifoorumissa. Oli syntynyt Kaupunkimetsäliike, johon liittyi toimijoita myös lännemmästä, kuten Malminkartanosta ja Laaksosta, Keskuspuiston eteläreunalta.  Laajasalon Stansvikin metsä on yksi Helsingin vanhimpia metsiä; ainakin sen ikihongat lienevät vanhimpia tunnettuja pääkaupungin puita. Stansvikista löytyy yli 20 erilaista luontotyyppiä, ja nykyään jopa liito-orava, erityisessä suojeluksessa olevia pienvesiä ja niin edelleen