Teksti: Lauri Nordberg
Viime syksynä Pelastetaan Helsinki -ryhmän 17 kaupunkisuunnittelun asiantuntijaa ja asukasaktiivia vetosi kaupungin päättäjiin vuotuisen asuntotuotantotavoitteen vähentämiseksi suunnitellusta 7 000 asunnosta. Perusteena oli, että niin suuri asuntorakentamisen määrä leviää väistämättä asemakaavan mukaisille viheralueille ja uhkaa arvokasta kulttuuriympäristöä. Kävikin päinvastoin. Valtuusto nosti vuotuisen tavoitteen 8 000 asuntoon.
Ilmoittaessaan asettumisestaan ehdolle Helsingin kuntavaaleissa vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo kertoi:”Helsingissä vihreät nostaisi vuotuisen asuntotuotantotavoitteen 7 000 – 8 000 asunnosta ainakin10 000:een. Vihreät rakentaisi uusia asuntoja Pasilan Postipuiston ja Roihupellon vanhan kauppa-ja teollisuuskeskittymän kaltaisille alueille, jotta uudisrakentaminen ei vahingoittaisi lähiluonnon monimuotoisuutta” (Iltalehti 9.12.2020).
Analysoidaanpa nyt vähän tuota kannanottoa. Pasilan Postipuisto on jo kaavoitettu ja osaksi rakennettukin 6 000 asukkaan alue. Ankea kerrostaloalue on nähtävissä Metsäläntieltä, kun ajaa ohi. Postipuisto kuuluu Pohjois-Pasilaan, jonne on tulossa yhteensä 12 000 asukasta. Siitä ei siis riitä edes yhden vuoden asuntotuotannoksi. Roihupellon kauppa- ja teollisuusalue ei kartalla näytä kovin suurelta. Siitäkään tuskin riittää pitemmälle kuin vuoden asuntotuotantoon etenkin, kun vihreät ovat toisaalta vaatineet työpaikkojen säilyttämistä, jopa lisäämistä Helsingissä. Sitä, mitkä olisivat muita näiden ”kaltaisia” alueita, Ohisalo ei kertonut. Toisaalta hän antoi lupauksen, että uudisrakentaminen ei saa vahingoittaa lähiluonnon monimuotoisuutta. Se on lupaus, jonka kaikki ympäristötietoiset helsinkiläiset painavat visusti mieleen.
Mihin uudet asunnot sitten sijoitetaan? Vai onko Ohisalo ajatellut niin, että asuntotuotanto lopetetaan tykkänään, kun mainitut kriteerit täyttäviä alueita ei enää löydy? Helsingin yleiskaavassa omaksuttiin nopean kasvun väestötavoite, jonka mukaan Helsingin väkiluku (ilman Östersundomia) olisi vuonna 2050 860 000. Nyt täällä asuu noin 660 000 ihmistä, joten lisää tulisi melkein Tampereen kokoisen kaupungin verran. Ohisalo pani kuitenkin paremmaksi. Jos jatkettaisiin hänen ehdottamallaan 10 000 asukkaan vuosituotannolla, yleiskaavan tavoite tulisi täyteen jo 2041. Jos edelleen jatketaan samaa tahtia, 2050-luvun alussa Helsinki olisi jo yli miljoonan asukkaan metropoli. Kun Espoon ja Vantaan kasvutavoitteet otetaan huomioon, pääkaupunkiseudulla asuisi jo liki puoli Suomea.
Ohisalo ei ole suinkaan ainoa huikeita asuntotuotantotavoitteita esittänyt johtava poliitikko. Samansuuntaisia ehdotuksia on tullut ainakin kokoomuksen, demareiden ja vasemmistoliiton piiristä, tosin ilman lupausta säilyttää luonnon monimuotoisuuden kannata tärkeät alueet. Se herättää huolestuneita kysymyksiä. Ovatko johtavat poliitikkomme niin tietämättömiä tosiasioista, että voivat tehdä tuonkaltaisia ehdotuksia? Vai tekevätkö he niitä täysin tietoisina siitä, ettei heidän keskenään ristiriitaisia vaatimuksiaan voida yhtaikaa toteuttaa? Viimeksi mainitussa tapauksessa heitä voitaisiin kai kutsua populisteiksi.
Ylisuuret asuntotuotantotavoitteet johtavat huonoon, epäviihtyisään kaupunkiin. Helsingissä lähes kaikki kaavoitus on nykyään tiivistä ja korkeaa rakentamista. Vehreyttä, väljyyttä ja inhimillistä mittakaavaa kaipaavat nuoret hyvä- tai keskituloiset lapsiperheet muuttavat pois. Nurmijärvi-ilmiö on käynnistynyt uudestaan. Lähes neljä viidestä muuttajasta on alle 35-vuotias. Helsingissä ollut vanha asunto pannaan vuokralle ja muutetaan itse miellyttävämpään ympäristöön. Sieltä osittaisesta etätyöstä tullaan kaksi tai kolme kertaa viikossa Helsinkiin, omalla autolla tietysti. Sitä helpottaa vielä se, että Helsinki sallii auliisti rakentaa keskustaan uusia pysäköintiluolia ja -taloja.
On tapahtumassa juuri se, mitä vihreät sanoivat haluavansa välttää: Helsinki on muuttumassa autokaupungiksi, jossa erityisesti kantakaupungin asuntovaltaiset alueet joutuvat kärsimään läpiajoliikenteen ruuhkista, tungoksesta ja saasteista.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Minne ne 10 000 vuotuista uutta asukasta sijoitetaan, jollei niitä voida asuttaa Helsinkiin? Siitä kerron tämän kirjoituksen toisessa osassa lähiaikoina.
Comments
Post a Comment