Skip to main content

The short pre-history of parks

The word "park" can refer to various things, but it always suggests a green open space of some kind, with turf and trees (Olmsted & Kimball 1928, 3). Medieval monastery gardens of the 9th and 10th century France can be called as predecessors of public parks, not only chronologically but also in their purpose as they were meant to provide a place for self-restoration and for moral improvement for the monks working there (Sennett 1994, 183-184), those also being the justification arguments of the later public parks.

Cloister sanctuaries were tied symbolically and practically to the veneration of the Nature, specifically to creating and maintaining the garden contained within the cloister's walls. Christian meditation set in the cloister garden drew upon the imagery of the Garden of Eden, which set the scene for thinking about the human self-destructiveness that led to Adam and Eve's expulsion from the garden. For the monks who first dwelt in rural sanctuaries, tending a garden was meant to be a restorative act, a Christian's restitution of Adam and Eve's exile. Nicolas of Clairvaux "divided all creation into five regions: the world, purgatory, hell, heaven, and the paradisus claustralis." The last of the five, the cloister garden, aimed to be paradise regained on earth. To labor here was to regain one's dignity.

The paradisus claustralis of the monastery contrasted in this to the Islamic "paradise gardens", as described in the Koran, and planted in cities like Cordoba. The Islamic gardens sought to provide relief from labor; when William of Malmesbury wrote about the gardens of Thorney Abbey, by contrast, he declared that "not a particle of the soil is left to lie fallow... in this
place cultivation rivals nature; what the latter has forgotten the former brings forth."

The labor of the monks was focused on the garden. Christian monastic reformers thought that the work in the garden not only restored the worker to the original garden, but also created spiritual discipline; the harder the work, the greater its moral value. The monk's labors
in the garden came to be silent labor, as observed in the garden by Fransiscans and the Cistercians, as well as many Benedictines. The elements of garden design were thought in the medieval era to create a place that encouraged introspection. If the urban Christian garden of medieval Paris meant to renew humanity in its state of grace before the Fall, those who worked outside the sanctuary seemed to wander in an urban wilderness. (Sennett 1994, 179-185.)

Comments

Popular posts from this blog

Ennen ja jälkeen: Pajamäki

Aloitan julkaisusarjan, jonka tarkoituksena on dokumentoida samoja paikkoja Helsingissä ja muualla ennen ja jälkeen luonnon tuhoamisen. Aloitan sarjani varsin kattavasti dokumentoimallani Pajamäellä.  Pajamäkeä kiertävässä metsässä Helsinkiin suunniteltu, Espoon Keilaniemestä Itäkeskukseen kulkeva Raide-Jokeri on aiheuttanut näkyvää tuhoa. Näissä kuvissa Raide-Jokerin läntisen suuaukon kohdalla ennen ja jälkeen tuhon. Metsän lisäksi räjäytettiin kohtisuoraa kallionseinämää, jollaisia vastaavia ei ainakaan Helsingistä juurikaan löydy. Tämä siksi, että 40 sekunnin matka-ajan säästö nähtiin Helsingissä tärkeämmäksi kuin luonto. Olisi nimittäin ollut mahdollista vetää reitti myös katuverkkoon, tuhoamatta luontoa.

Liitiäisen tuomitsemat I: kivet

Kaupungin ulkoilureittivastaava Pasi Liitiäinen kaatoi viime syksynä lähes kaikki Humlan reitin varren reunimmaiset puut. Nyt hänen vihansa kohteena ovat reitin reunakivet. Eikä pyövelöinti rajoitu Humlan reitille, vaan osansa saa myös Kevätkummun ostarilta alkavan ulkoilureitin muutama kivi, jatkuuhan kyseinen reitti Humlaan.     Nämä kivet siis ovat olleet varmaankin viime jääkaudesta nykyisillä sijoillaan. Sinisellä merkitty herättää ihmetystä, ja kyllä minäkin ihmettelen, että ihanko totta se on vaarallinen. Sitten päästään Humlan reitille. Eteläiselle osalle reittiä ja reitin alkupäähän en ainakaan vielä ehtinyt. Ehkä tämäkin todistusaineisto puhuu puolestaan. Kivet eivät osanne puhua, mutta rastit osaavat.  Pasi Liitiäiselle kyse on ainoastaan työstä, minulle elämästä. 

Linnaistenmetsä

Linnaistenmetsä sijaitsee määritelmällisesti Vantaalla, rajautuen Espoon rajaan. Se jatkuu samana ja yhtenäisenä metsänä Espoon puolelle Lintuvaaran kautta Leppävaaraan; toisaalta Rajatorpantien ylitse metsä jatkuu Hämeenkylän puolelle.  Linnaistenmetsällä on kokoaan suurempi merkitys; se toimii vain parin valtatien pirstomana viherkäytävänä Leppävaaran urheilupuistosta Kivistön ja Keimolan metsien välillä ja toisaalta Nuuksion suuntaan. Linnaistenmetsän kautta pääsevät esimerkiksi liito-oravat siirtymään em. alueiden välillä. Ja liito-oravia alueella esiintyy. Tämän vahvistaa tuore, huhtikuussa 2024 Pro Linnaistenmetsä ry:n teettämä liito-oravakartoitus. Sen suoritti International K9 Instituten liito-oravakoirien avulla, ja kartoituksessa löytyi sekä kolopuita että papanoita.  Linnaistenmetsästä löytyy myös vesilain suojaama norostoalue. Metsän eteläosassa juuri ja juuri Vantaan puolella sijaitsee Gubbmossenin eli Äijänsuon luonnonsuojelualue, jolle rakentamisen aiheuttama no...