Skip to main content

From City Beautiful to City Practical: reform parks

The City beautiful planning thread as perfected or perverted in the embodiment of Daniel Burnham containing civic centres, large parks and large boulevards was modified into City practical planning by such planners as Charles Mulford Robinson (1869-1917), John Nolen (1869-1937) and Frederick Law Olmsted junior (1870-1957) with more concern to sanitary, social and health issues, housing conditions and traffic (Krueckeberg 1983, 280). Nolen, influenced by the Garden City ideals, maintained that the City beautification methods applied by his contemporaries were fatal. Instead he stressed social problems which were overlooked by the City Beautiful movement, suggesting that an adequate amount of open spaces to guarantee daily exercise was essential, and not only large city parks were sufficient for this but an easy enough access for everyone to local recreation areas had to be secured, thinking with Olmsted junior cities as complexes of interrelated neighbourhood parks (ibid., 72-98).

In the 1907 City plan for St. Louis the Committee on Civic Centers of the St. Louis League suggested purchasing and developing public parks. (ibid., 73-74.) Benjamin C. Marsh, Secretary of the Congestion of Population Commission, concerned about congestion of population in large cities, suggesting e.g. adequate provision of parks, playgrounds and open spaces (ibid. 84-90).

The early 20th century “reform parks” were to organize activities, since the masses were considered incapable of undertaking their own recreation. Users of reform parks were mainly children and men from working class. The early reform parks were often called as playgrounds as they were considered to be safer environments for children as streets. The launch of these parks was sometimes thought to solve neighbourhood problems, often established at unused land resorts given as donations. (Cranz 1982., 61-81.) When earlier parks were promoted as places of tranquillity, these parks were often lively and rather noisy places (ibid., 98-99).

Comments

Popular posts from this blog

Kaupunki vaikenee Kumpulanmäen liito-oravista

Tuntemani luontoharrastaja ja liito-oravakartoittaja Laura Kuivalainen oli löytänyt reilu viikko sitten liito-oravanpapanoita Kumpulanmäestä Kustaa Vaasantien varrelta, alueelta, joka aiotaan rakennuttaa täyteen kerrostaloja. Suurin osa havainnoista sijoittui Kustaa Vaasantien bussipysäkin HSL3028 kohdalta yliopistokampuksen mäelle nousevan kaksihaaraisen polun varteen.  Vasemmanpuoleisen polun lähettyvillä, ihan muutaman metrin päässä siitä kaakkoon on iso kuusi, joka erottuu maisemastaan. Sen koordinaatit ovat 6675940/387278. Kuusen juurella on joitakin papanoita, mutta enemmän niitä löytyy maastosta, etenkin suunnikkaanmuotoiselta alueelta, jonka kärjet muodostavat mainittu kuusi, kaksi kookasta koivua ja yksi honka.  Lisää papanoita löytyy oikeanpuoleisen polun lähimaastosta, koillisessa polusta katsoen. Polkujen välissä kasvaa haavikkoa, ja haavat epäilemättä kelpaavat liitureille kasvukaudella ruokailupuiksi. Ilmoitin nämä havainnot laajalle joukolle asianosaisia, joista...

Kannanotto ns. Länsi-Haagan kaavaan

Nk. Länsi-Haagan eli Riistavuoren kaava käväisi taas kaupunkiympäristölautakunnassa. Ohessa kannanotto kaavasta. Se meni lautakuntalaisille, niin varsinaisille kuin varajäsenillekin. Kannanotto ns. Länsi-Haagan kaavaan Suosittelen kaavan hylkäämistä seuraavista syistä: 1.      Otso Kivekkään aloite laatia Vihdintien toisella puolella olevalle Valimon/Pitäjänmäen teollisuusalueelle oma osayleiskaava menee eteenpäin, ja ainakin suurin osa alueelle kaavaillusta asuinrakentamisesta mahtuu Vihdintien toiselle puolelle. Vihdintien toiselle puolelle tulevan rakentamisen tulee olla Riistavuoreen rakentamiseen sijasta, ei sen lisäksi. 2.      Kaikkein pahin kipupiste kaavasuunnitelmassa ovat nykyisen ulkoiluväylän itäpuolelle sijoitetut pistetalot Riistavuoren kaikkein kapeimpaan kohtaan, jotka kutistavat puiston kapeimmillaan 30-40 metriä kapeaksi soiroksi. Muun muassa dosentti Kati Vierikon tutkimuksien mukaan metsän on oltava vähintään 200 metriä ...

Liitiäisen tuomitsemat I: kivet

Kaupungin ulkoilureittivastaava Pasi Liitiäinen kaatoi viime syksynä lähes kaikki Humlan reitin varren reunimmaiset puut. Nyt hänen vihansa kohteena ovat reitin reunakivet. Eikä pyövelöinti rajoitu Humlan reitille, vaan osansa saa myös Kevätkummun ostarilta alkavan ulkoilureitin muutama kivi, jatkuuhan kyseinen reitti Humlaan.     Nämä kivet siis ovat olleet varmaankin viime jääkaudesta nykyisillä sijoillaan. Sinisellä merkitty herättää ihmetystä, ja kyllä minäkin ihmettelen, että ihanko totta se on vaarallinen. Sitten päästään Humlan reitille. Eteläiselle osalle reittiä ja reitin alkupäähän en ainakaan vielä ehtinyt. Ehkä tämäkin todistusaineisto puhuu puolestaan. Kivet eivät osanne puhua, mutta rastit osaavat.  Pasi Liitiäiselle kyse on ainoastaan työstä, minulle elämästä.