Skip to main content

Kannanotto Herttoniemen luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman luonnoksesta

Herttoniemen luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmassa esitetään harvennushakkuita, vaikka kaupunkiympäristölautakunta päätti, että myöhemmässä vaiheessa tehtävien luonnonhoidon suunnitelmien ja toimenpiteiden tulee antaa tilaa metsien luonnolliselle vanhenemiselle ja lahopuun määrän lisääntymiselle ja sekä valtapuuston että pienpuuston harvennusten määrä kannattaa pitää mahdollisimman pienenä. Suunnitelmaluonnoksessa näiden harvennusten määrää ei esitetä pidettävän mahdollisimman pienenä, eivätkä suunniteltavat toimenpiteen anna tilaa metsien luonnolliselle vanhenemiselle. Lahopuun jättämisestäkään ei ole tarkkaa mainintaa suunnitelmaluonnoksessa.

Ehkä hieman surkuhupaisanakin yksityiskohtana on esitetty, että latujen läheltä kaadettaisiin isoja puita, etenkin kuusia, jotta ne eivät roskaisi latuja, eivätkä vähentäisi ladulle satavan lumen määrää. Tämä on hyvin yksisilmäinen esitys, koska suurimman ajan vuodesta reitit ovat sulia, ja puiden kaataminen haittaisi ulkoilun ohessa luonnosta nauttimista. Ne myös vähentäisivät sitä suojaa, jota metsä suo ulkoilijoille. Kesällä puiden tuoma varjostus tuo helpotusta helteisiin, ja talvella suojaa kylmiltä tuulilta.

Suunnitelmaluonnoksessa on myös liian paljon epämääräisyyttä, joka tuo mahdollisuuksia tulkita suunnitelmaa eri tavalla. Jos mainitaan, että yksittäisiä puita ei poisteta koko alalla, vaan pienellä osalla sitä, jää tulkittavaksi se, mitä tarkoittaa tuo ”pieni osa”. Kaadettavat puut olisi pitänyt esittää kartalla, jotta olisi mahdollista arvioida mitä suunnitelma tarkoittaa. Suunnitelman pitää olla mahdollisimman yksiselitteinen, jotta toteutuksen aikana ei tapahdu ylilyöntejä.

Luontoa on käsitelty puiden kasvun kautta, mikä ei kai pitäisi olla tarkoituksena kaupungissa, jolla ei ole puunmyyntitavoitteita? Luonnon monimuotoisuuden tulee olla johtavana periaatteena, ja siksi metsien pitää antaa vanheta luonnollisesti. Herttoniemen metsät ovat ilahduttavasti alkaneet lähestyä vanhojen metsien ominaisuuksia, ja niiden pitää antaa kehittyä jatkossakin tähän suuntaan.

Harvennuksia, maisemanavauksia eikä pienaukkoja ei pidä metsässä tehdä. Pienpuuston ja pensaiden poisto reittien varsilla ja metsänreunoissa aiheuttaisi reunavaikutuksen leviämistä syvemmälle metsään.

Metsäselänteen metsissä on myös paljon herkkiä luontotyyppejä, jotka kärsisivät hakkuista. Siellä virtaa puroja, on korpea ja niin edelleen. Hakkuiden sijaan näiden pitää antaa olla mahdollisimman luonnonmukaisina, ja kulkua pitää ohjata niin, että metsät eivät kulu. Maastopyöräilyä pitää ohjata reiteille, ja kieltää se muualla metsässä. Jätettävät tiheiköt luontaisesti rajoittavat maastopyöräilyä.

Herttoniemen metsäselänteen pohjoisosassa on suunnitelmaluonnokseen merkitty laaja, monesta kuviosta koostuva alue harvennettavaksi. Erityisesti sillä alueella pitää harvennustavoitteesta luopua. Sama pätee luoteisreunalla olevilla harvennuskohteilla, joiden läheisyydessä kasvaa muun muassa lahokaviosammalta.

Pyydämme siis, että tämä luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman luonnos muutetaan kaupunkiympäristölautakunnan päätöksen mukaiseksi, ja toimenpiteistä luovutaan, ja annetaan metsän kehittyä luonnollisesti.

Kaupunkiluontoliike ry

Nämä ulkoiluväylät ovat latuina sen verran harvoin, että ei ole niiden käytönkään kannalta perusteltua harventaa väylien ylle kaartavaa puustoa.


Comments

Popular posts from this blog

Ennen ja jälkeen: Pajamäki

Aloitan julkaisusarjan, jonka tarkoituksena on dokumentoida samoja paikkoja Helsingissä ja muualla ennen ja jälkeen luonnon tuhoamisen. Aloitan sarjani varsin kattavasti dokumentoimallani Pajamäellä.  Pajamäkeä kiertävässä metsässä Helsinkiin suunniteltu, Espoon Keilaniemestä Itäkeskukseen kulkeva Raide-Jokeri on aiheuttanut näkyvää tuhoa. Näissä kuvissa Raide-Jokerin läntisen suuaukon kohdalla ennen ja jälkeen tuhon. Metsän lisäksi räjäytettiin kohtisuoraa kallionseinämää, jollaisia vastaavia ei ainakaan Helsingistä juurikaan löydy. Tämä siksi, että 40 sekunnin matka-ajan säästö nähtiin Helsingissä tärkeämmäksi kuin luonto. Olisi nimittäin ollut mahdollista vetää reitti myös katuverkkoon, tuhoamatta luontoa.

Liitiäisen tuomitsemat I: kivet

Kaupungin ulkoilureittivastaava Pasi Liitiäinen kaatoi viime syksynä lähes kaikki Humlan reitin varren reunimmaiset puut. Nyt hänen vihansa kohteena ovat reitin reunakivet. Eikä pyövelöinti rajoitu Humlan reitille, vaan osansa saa myös Kevätkummun ostarilta alkavan ulkoilureitin muutama kivi, jatkuuhan kyseinen reitti Humlaan.     Nämä kivet siis ovat olleet varmaankin viime jääkaudesta nykyisillä sijoillaan. Sinisellä merkitty herättää ihmetystä, ja kyllä minäkin ihmettelen, että ihanko totta se on vaarallinen. Sitten päästään Humlan reitille. Eteläiselle osalle reittiä ja reitin alkupäähän en ainakaan vielä ehtinyt. Ehkä tämäkin todistusaineisto puhuu puolestaan. Kivet eivät osanne puhua, mutta rastit osaavat.  Pasi Liitiäiselle kyse on ainoastaan työstä, minulle elämästä. 

Kaupunki vaikenee Kumpulanmäen liito-oravista

Tuntemani luontoharrastaja ja liito-oravakartoittaja Laura Kuivalainen oli löytänyt reilu viikko sitten liito-oravanpapanoita Kumpulanmäestä Kustaa Vaasantien varrelta, alueelta, joka aiotaan rakennuttaa täyteen kerrostaloja. Suurin osa havainnoista sijoittui Kustaa Vaasantien bussipysäkin HSL3028 kohdalta yliopistokampuksen mäelle nousevan kaksihaaraisen polun varteen.  Vasemmanpuoleisen polun lähettyvillä, ihan muutaman metrin päässä siitä kaakkoon on iso kuusi, joka erottuu maisemastaan. Sen koordinaatit ovat 6675940/387278. Kuusen juurella on joitakin papanoita, mutta enemmän niitä löytyy maastosta, etenkin suunnikkaanmuotoiselta alueelta, jonka kärjet muodostavat mainittu kuusi, kaksi kookasta koivua ja yksi honka.  Lisää papanoita löytyy oikeanpuoleisen polun lähimaastosta, koillisessa polusta katsoen. Polkujen välissä kasvaa haavikkoa, ja haavat epäilemättä kelpaavat liitureille kasvukaudella ruokailupuiksi. Ilmoitin nämä havainnot laajalle joukolle asianosaisia, joista...