Skip to main content

Kannanotto Herttoniemen luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman luonnoksesta

Herttoniemen luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmassa esitetään harvennushakkuita, vaikka kaupunkiympäristölautakunta päätti, että myöhemmässä vaiheessa tehtävien luonnonhoidon suunnitelmien ja toimenpiteiden tulee antaa tilaa metsien luonnolliselle vanhenemiselle ja lahopuun määrän lisääntymiselle ja sekä valtapuuston että pienpuuston harvennusten määrä kannattaa pitää mahdollisimman pienenä. Suunnitelmaluonnoksessa näiden harvennusten määrää ei esitetä pidettävän mahdollisimman pienenä, eivätkä suunniteltavat toimenpiteen anna tilaa metsien luonnolliselle vanhenemiselle. Lahopuun jättämisestäkään ei ole tarkkaa mainintaa suunnitelmaluonnoksessa.

Ehkä hieman surkuhupaisanakin yksityiskohtana on esitetty, että latujen läheltä kaadettaisiin isoja puita, etenkin kuusia, jotta ne eivät roskaisi latuja, eivätkä vähentäisi ladulle satavan lumen määrää. Tämä on hyvin yksisilmäinen esitys, koska suurimman ajan vuodesta reitit ovat sulia, ja puiden kaataminen haittaisi ulkoilun ohessa luonnosta nauttimista. Ne myös vähentäisivät sitä suojaa, jota metsä suo ulkoilijoille. Kesällä puiden tuoma varjostus tuo helpotusta helteisiin, ja talvella suojaa kylmiltä tuulilta.

Suunnitelmaluonnoksessa on myös liian paljon epämääräisyyttä, joka tuo mahdollisuuksia tulkita suunnitelmaa eri tavalla. Jos mainitaan, että yksittäisiä puita ei poisteta koko alalla, vaan pienellä osalla sitä, jää tulkittavaksi se, mitä tarkoittaa tuo ”pieni osa”. Kaadettavat puut olisi pitänyt esittää kartalla, jotta olisi mahdollista arvioida mitä suunnitelma tarkoittaa. Suunnitelman pitää olla mahdollisimman yksiselitteinen, jotta toteutuksen aikana ei tapahdu ylilyöntejä.

Luontoa on käsitelty puiden kasvun kautta, mikä ei kai pitäisi olla tarkoituksena kaupungissa, jolla ei ole puunmyyntitavoitteita? Luonnon monimuotoisuuden tulee olla johtavana periaatteena, ja siksi metsien pitää antaa vanheta luonnollisesti. Herttoniemen metsät ovat ilahduttavasti alkaneet lähestyä vanhojen metsien ominaisuuksia, ja niiden pitää antaa kehittyä jatkossakin tähän suuntaan.

Harvennuksia, maisemanavauksia eikä pienaukkoja ei pidä metsässä tehdä. Pienpuuston ja pensaiden poisto reittien varsilla ja metsänreunoissa aiheuttaisi reunavaikutuksen leviämistä syvemmälle metsään.

Metsäselänteen metsissä on myös paljon herkkiä luontotyyppejä, jotka kärsisivät hakkuista. Siellä virtaa puroja, on korpea ja niin edelleen. Hakkuiden sijaan näiden pitää antaa olla mahdollisimman luonnonmukaisina, ja kulkua pitää ohjata niin, että metsät eivät kulu. Maastopyöräilyä pitää ohjata reiteille, ja kieltää se muualla metsässä. Jätettävät tiheiköt luontaisesti rajoittavat maastopyöräilyä.

Herttoniemen metsäselänteen pohjoisosassa on suunnitelmaluonnokseen merkitty laaja, monesta kuviosta koostuva alue harvennettavaksi. Erityisesti sillä alueella pitää harvennustavoitteesta luopua. Sama pätee luoteisreunalla olevilla harvennuskohteilla, joiden läheisyydessä kasvaa muun muassa lahokaviosammalta.

Pyydämme siis, että tämä luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman luonnos muutetaan kaupunkiympäristölautakunnan päätöksen mukaiseksi, ja toimenpiteistä luovutaan, ja annetaan metsän kehittyä luonnollisesti.

Kaupunkiluontoliike ry

Nämä ulkoiluväylät ovat latuina sen verran harvoin, että ei ole niiden käytönkään kannalta perusteltua harventaa väylien ylle kaartavaa puustoa.


Comments

Popular posts from this blog

Kannanotto Mäkelänkadun/Tuusulanväylän bulevardikaupunkiin

Kannanotto Mäkelänkadun/Tuusulanväylän bulevardikaupunkiin Näkemyksemme mukaan suunnitelman kaksi olennaisinta kipupistettä ovat Käpylän Louhenpuisto ja suunnitelman myötä vaarantuvat Keskuspuiston ja Vantaanjoen ranta-alueiden (Helsinkipuiston) väliset poikittaiset itä-länsisuuntaiset viheryhteydet. Liito-orava liittyy molempiin edellämainittuihin kohtiin ja poikittaisyhteyksien olennainen heikentyminen tai jopa katkeaminen toimimattomaksi on suurin vaara Louhenpuistossa. Toivomme myös, että liikenteelle tarkoitettujen väylästöjen alue ei levenisi kokonaisuudessaan Mäkelänkadulla/Tuusulanväylällä, vaan uusille liikennemuodoille (ratikka/pyöräbaana) tila etsittäisiin nykyisen väylän alueelta. Toivoisimme myös Suursuon palstaviljelyalueen säilyttämistä, sillä ekologisesti tuotettu lähiravinto on jo huoltovarmuudenkin kannalta  hyödyllistä. Louhenpuisto on kaupungin omissa kartoituksissa todettu C5-luokan METSO-arvometsäksi; kuitenkin arvokkain osa metsää on syystä tai toisesta jätetty e

Kaupunkiluontoliike vaatii Stansvikinkallion jättämistä rauhaan

2005-2006 paikkeilla itäisestä Helsingistä kuului kummia. Siellä alkoi syntymään paikallisista viheralueista huolestuneita ja niitä puolustavia pro-liikkeitä kuin sieniä sateella. 2002 yleiskaava, jonka karttaa oltiin alettu kutsumaan verikartaksi, kohdisti uhkia monille viheralueille, etenkin Itä-Helsingissä. Kansalaisliikkeet Myllypurossa, Vuosaaressa ja Laajasalossa julkistivat oman yhteisen metsämanifestinsa, tekivät lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta ja pitivät kansalaisvaikuttamisen kurssin Itiksen työväenopistossa ja työpajan Suomen sosiaalifoorumissa. Oli syntynyt Kaupunkimetsäliike, johon liittyi toimijoita myös lännemmästä, kuten Malminkartanosta ja Laaksosta, Keskuspuiston eteläreunalta.  Laajasalon Stansvikin metsä on yksi Helsingin vanhimpia metsiä; ainakin sen ikihongat lienevät vanhimpia tunnettuja pääkaupungin puita. Stansvikista löytyy yli 20 erilaista luontotyyppiä, ja nykyään jopa liito-orava, erityisessä suojeluksessa olevia pienvesiä ja niin edelleen

MUISTUTUS ns. Länsi-Haagan kaavaehdotuksesta

Kiitämme mahdollisuudesta vielä tässä vaiheessa lausua kaavasta. Nyt esillä oleva kaavasuunnitelma on parantunut aikaisemmasta luonnoksesta; siinä säästyy aikaisempaa suurempi osa metsää ja sähköaseman siirtämistä Vihdintien länsipuolelle tervehdimme myös tyydytyksellä. Myös eteläosan suopuistoa pidämme positiivisena ideana. Kuitenkin, mielestämme kaavassa tulisi vielä huomioida seuraavaa: Helsingin kaupunki on hyväksynyt periaatteen, jonka mukaan kaupungin tärkeimmät luontoalueet säästetään. Riistavuoren monimuotoisuudesta on osoituksena alueelle pesiytynyt liito-orava, jolla tiedetään olevan Riistavuoressa ja siihen yhteydessä olevalla yhtenäisellä metsäalueella kolme ydinaluetta. Kati Vierikon tutkimusryhmän lausunnosta Östersundomin osayleiskaavasta tiedetään, että metsän kaventuminen alle 100 metriin heikentää sen monimuotoisuutta. Riistavuori uhkaa kaventua nyt käsillä olevassa suunnitelmassa keskiosiltaan, Vihdintien varrella olevan avokallion itäpuolelta pahimmillaan noin 30-40