Kommentteja ja vastakysymyksiä Vallilanlaakson kaavaan

Kommentteja ja vastakysymyksiä Vallilanlaakson kaavaan (Kalasatamasta Pasilaan -raitiotie ja baana ja näihin kytkeytyvät puistosuunnitelmat):

Miksi kaupunki väistää sisällöllisiin kysymyksiin vastaamisen perustelemalla, että ”ratkaisut ovat hyväksytyn asemakaavan mukaisia”? Tämä vastaus ei perustele, miksi kyseisiin ratkaisuihin on päädytty.

Oleellisin esimerkki tällaisesta kysymyksestä on se, miksi ollaan päädytty käyttämään raitiotielle ja baanalle linjausta, joka pirstoo viheralueen, vaikka vaihtoehtona olisi ollut hyödyntää Sturenkatua tai toissijaisesti vanhaa tavararadan linjausta. Tähän liittyviin kysymyksiin ei edes yritetä vastata. Tyydytään vastaukseen ”koska ratkaisu on pyöräteiden tavoiteratkaisun mukainen” tai ”koska linjaus on hyväksytyn asemakaavan mukainen”, ottamatta kantaa siihen, edistääkö kyseinen ratkaisu muiden tavoitteiden toteutumista saati ovatko nämä ratkaisut Maankäyttö- ja rakennuslain suositusten mukaisia (mihin palataan myöhemmin).

Miksi ei Vallilanlaakson alueelle suunnitella käymälää, vaikka sellaiselle on todettu tarvetta kuntalaispalautteessa?

Kaupunki myöntää vastauksessaan, että kestää kauan ennen kuin kaadettujen puiden tilalle istutettavien puiden hiilensitomiskyky vastaa kaadettuja puita. Miksi puita ei siis voitu istuttaa enempää, semminkin kun on julistettu ilmastohätätila ja luontokato, ja näiden vuoksi positiivisia vaikutuksia tarvitaan välittömästi (jolloin hankkeen lyhyen tähtäimen hiilitase on siis negatiivinen)? Tällaisia hankkeita, joiden lyhyen tähtäimen hiilitase on negatiivinen, ei kaupungin pitäisi toteuttaa ainuttakaan.

Eikä raitiotien hiilitase ole positiivinen edes pitkällä tähtäimellä, ainakaan paikallisesti. Tästä osoituksena ”tämänhetkisen arvion (4.2.2022) mukaan Pasilasta kaadetaan kaikkineen reilut satakunta puuta ja uusia istutetaan noin 50… uusia puita istutetaan vähemmän kuin mitä niitä rakentamisen yhteydessä poistetaan, koska uudet rakenteet, kuten esimerkiksi johdot, kaapelit, pysäkit, pylväsperustukset ja sähkönsyöttöasema ympäristöineen vievät aikaisempaa enemmän tilaa” (Helsingin Uutisten jutussa ”Kalasatamasta Pasilaan” -hankkeesta 4.2.2022). Raitiotien positiiviset vaikutukset hiilitaseeseen ja monimuotoisuuteen voidaan siis kyseenalaistaa. Miksi kaupunki hirttäytyy tällaisiin hankkeisiin, jotka perustuvat vanhentuneeseen analyysiin ja tilannekuvaan?

Alueita kannattaisi suunnitella kokonaisuutena siten, että tämän suunnitelman yhteydessä tehtäisiin myös Kumpulanpuron valuma-alueen hulevesien suunnittelua. Näin kaupunki säästäisi rahaa, joka menee osaoptimointiin: kun jossain vaiheessa valuma-alueelle toteutetaan muita suunnitelmia, näidenkin vaikutukset hulevesiin on huomioitava.

Suunnitelmat ovat myös ristiriidassa seuraavilta osin Maankäyttö- ja rakennuslain kanssa, sillä voidaan kyseenalaistaa, edistävätkö ne suunnittelutarvealueella 5 § tarkoitetulla tavalla:

-       luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä

-       ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä.

Voidaan myös kyseenalaistaa, täyttääkö asemakaava, jonka lainvoimaisuuteen kaupunki vetoaa vastauksissaan, MRL:n 54 § sisältövaatimukset:

-       rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää

-       asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen.

Hulevesien suunnittelua koskevien tavoitteiden saavuttamisesta tässä hankkeessa voidaan myös olla montaa mieltä, sillä MRL 103c § mukaan:

-       hulevesien hallinnan yleisenä tavoitteena on kehittää hulevesien suunnitelmallista hallintaa erityisesti asemakaava-alueella

Kaupungin vastaukset viittaavat siihen, että nyt kommentoitavissa suunnitelmissa tähän suunnitelmalliseen hallintaan ei olla kaikissa kohdissa pyritty.

 Nämä kysymykset esitän omissa nimissäni, en yhdistyksen.