Kommentteja ja adressi Kevätlaaksonniityn kaavasta

Lähetin oheisen kannanoton Porvoon kaupunkikehityslautakunnalle, aluetta suunnittelevalle arkkitehdille ja kaupunkisuunnittelupäällikölle.

Tarkemmin sanoen pitäisi puhua Kevätlaaksonniityn ja Skaftkärrin kaavasta, sillä ei koko kaava-alue suinkaan ole niittyä. Minulla on eräitä huomioita kaava-alueeseen ja suunnitelmiin.

Kaavan vireilläoloaika on ollut huomattavan pitkä. Edellisen kerran siihen on liittynyt kuulemiskierros keväällä 2013, mistä on jo melkein 10 vuotta. Sinä aikana Kevätkummun asukasrakenne, palvelurakenne ja tietoisuus ekosysteemipalveluista on kehittynyt paljon.

Kaava mahdollistaa siis jopa noin 250 asunnon rakentamisen. Ottaen huomioon rakennustyypin ja huomioiden sen, että viimeisen 10 vuoden aikana lähialueelle toteutettujen uudisalueiden asukkaat ovat pääasiassa lapsiperheitä - mikä sinänsä on hyvinkin toivottava kehitys väestöpyramidin ja tulevaisuuden huoltosuhteen kannalta - on hyvin luultavaa, että lapsiperheitä muuttaisi myös näihin Kevätlaaksonniityn projektialueen taloihin. Kaavan vireilläoloaikana, eli noin kymmenen vuoden aikana Kevätkummun asukasrakenne on muuttunut merkittävästi, etupäässä maahanmuuton myötä. Alueen suunnittelun pohjana väestöennusteet ovat siis vanhentuneita, jolloin alueen suunnittelu perustuu siis vanhentuneeseen tilannekuvaan.

Edelläsanotusta seuraa se, että kun yleensä alueiden täydennysrakentamista tai tässä tapauksessa, alueiden levittämistä viheralueille perustellaan sillä, että uudet asukkaat tukisivat palveluverkoston säilymistä alueelle, niin tässä tapauksessa uudisasukkaat tukkisivat entisestäänkin jo alun alkaen liian pieneksi suunnitellun Kevätkummun koulun, sillä jo varovaisenkin arvion mukaan noin 180-250 uuteen omakoti-, rivi- tai paritaloon mahtuu voittopuolisesti lapsiperheitä, jolloin juuri laajennettuun ja nyt sopivasti mitoitettuun Kevätkummun kouluun tulisi näiltä uudisalueilta vähintäänkin kymmeniä alakouluikäisiä. Mihin kouluihin ja päiväkoteihin heidät on tarkoitus mahduttaa? 

Kaavan vireilläoloaika on siis ollut poikkeuksellisen pitkä, ja tänä aikana tietoisuus ekosysteemipalveluista ja hiilinieluista ja luonnonsuojelusta on huomattavasti kehittynyt. Kaavaan liittyen, Kevätkumpu II:n itäpuolinen metsä aiotaan kaataa. Tämä on sen vastaista, että useissa tutkimuksissa todetaan, että lähimetsän on oltava asukkaista maksimissaan 300 metrin etäisyydellä; muuten metsän suotuisista terveysvaikutuksista nauttiminen hankaloituu etenkin lapsille (aluetta käyttävät kaikki Kevätkummun päiväkodit, eritoten metsään rajautuvassa omakotitalossa asuva perhepäiväkoti), liikuntavammaisille ja ikäihmisille. (asiasta lisää esimerkiksi Valtioneuvoston tuoreessa kansallisessa luonnon virkistyskäytön strategiassa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164145/VN_2022_13.pdf?sequence=1&isAllowed=y ) ja professori Liisa Tyrväisen tutkimuksissa; aiheesta artikkeli esim. https://www.luke.fi/fi/blogit/luonnosta-virkistysta-ja-terveytta-vuonna-2050 .

Edellämainitussa strategiassa todetaan, että koronapandemia on lisännyt kansalaisten luonnon virkistyskäyttöä, ja mainitsemieni ryhmien (lapset, vanhukset, vaikeavammaiset) lisäksi lähiluonnossa liikkuminen laskee erityisesti nuorten lähiliikunnan kynnystä. Samassa asiakirjassa todetaan myös, että luonnossa vietetty aika vahvistaa luontosuhdetta, ja mitä lähempänä luonto on, sitä helpompaa siellä on viettää aikaa. Erityisesti ylipaino ja sen liitännäissairaudet (sydän- ja verisuonisairaudet, II tyypin diabetes, metabolinen oireyhtymä) ovat Suomessa kansallinen vitsaus, ja näiden ennaltaehkäisylle liikuntamahdollisuuksia pitää lisätä, ei vähentää. (tästä lisää myös mm. lihavuustutkija Pertti Mustajoen ja UKK-instituutin kannanotoissa). Edellämainittu Valtioneuvoston strategia toteaa vielä, että "kuntaliitto, kunnat ja maakuntien liitot muistuttavat lausunnoissaan, että käytännön lähiluonnon saavutettavuus on monelta osin kuntien oman toiminnan sekä kuntien yhteistyön ja maakunnallisen tason toiminnan seurausta. Näiden roolia ja huomioimista osana luonnon virkistyskäytön edistämistä on korostettava".

Tietoisuus lähiluonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista on myös lisääntynyt. Lähiluonto, etenkin metsä, ei toimi ainoastaan hiilinieluna vaan myös ilmanpuhdistimena ja -raikastimena. Lisäksi se toimii luonnon omana melumuurina ja hulevesien suodattajana. Metsästä saa myös lähiruokaa: sieniä, marjoja ja villiyrttejä. Lapsille kosketus metsänpohjaan lisää myös heidän immuniteettiaan (esim. https://yle.fi/uutiset/3-11595464 ). 

Kevätlaaksonniityn alueen rakentamista ei voida pitää mitenkään "ilmastoviisaana", sillä se poistaisi alueelta paikallisen hiilinielun ja lisäisi tuntuvasti liikennettä alueella. Lisääntyvä liikenne lisää myös turvattomuutta Kevätkummun rengasmuotoon rakennetuilla teillä, joilla jo nyt nähdään aivan riittämiin kaahailua ja moporalleja ja kiihdyttelyä Kevätkummuntiellä. Vielä vähemmän Kevätlaaksonniityn kaava vastaisi luontokatoon, sillä se lisäisi tuntuvasti paikallista luontokatoa, eikä ole mitään takeita siitä, että Kevätlaaksonniityn alueen rakentaminen vähentäisi luontokatoa jossain muualla, jossa luontokatoa tuottavat haja-aluekaavoituksen lisäksi metsätalous. 

Kevätkumpu kakkosen itäpuolinen (Marjatantien-Tuurintien-Vellamontien-Tellervontien) itäpuolinen metsä sisältää jääkautisen siirtolohkareen. Siellä kasvaa myös erittäin vanhoja kuusia ja metsä on länsireunaltaan kookkaiden haapojen reunustama. Kyseessä on juuri sentyyppinen monimuotoinen metsä, joka on erittäin hyvin liito-oraville soveltuva, ja liito-oravan elinympäristöt ovat suojeltavia.  

Edellämainituista syistä Kevätlaaksonniityn kaava onkin mielestäni hylättävä ainakin metsään rakentamisen osalta. Porvoon tavoitellessa uusia asukkaita on myös nykyisten asukkaiden hyvinvoinnista oltava kiinnostuneita. Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § mukaan "asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen." Edellä sanomani perusteella ei ole perusteltua esittää, että tämä kaava olisi Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § mukainen. Myös niityllä oleva nykyinen suoksi vaihettumassa oleva osmankäämejä kasvava lampi lähiympäristöineen tulee säästää kaavoituksen vaikutuksilta. 

Lopuksi vielä prosessikommentti. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on erikseen nostettu esille kuntalaisten oikeus vaikuttaa kaavoitukseen. Porvoo ei tätä ainakaan helpota, sillä kaupungin kartta-aineistoista ei löydy mitään tietoa tästä kaavasta, eikä kuntalaisten vaikuttamista ainakaan helpota myöskään se, että kaupunkikehityslautakunnan sähköpostiosoitteita ei olla julkaistu (eivätkä kaupungin sivulla olevat "lähetä sähköpostia" -linkit johda minnekään). Nyt siis luottamushenkilöihin voi vaikuttaa vain sellainen kuntalainen, joka sattuu tuntemaan jonkun luottamushenkilön henkilökohtaisesti.  

Terveisin

valtiotieteiden maisteri, luonto- ja ympäristöneuvoja, keruutuoteneuvoja, liito-oravakartoittaja Manki Perukangas, Kaupunkiluontoliike ry:n perustaja ja puheenjohtaja