Kannanotto Haagan/Pitäjänmäen liikenneympyrän kaavaan

Tänään kaupunkiympäristölautakuntaan tuleva Haagan/Pitäjänmäen liikenneympyrän kaava on ainakin kahdessa mielessä ratkaiseva.

Kaava ensinnäkin ratkaisee Helsingin läntisen vihersormen kohtalon. Yleiskaava 2002:n voimassaoloaikana ekologisten yhteyksien avainkäsitteeksi muodostuivat vihersormet; yleiskaava 2016 myötä vihersormet on käytännössä haudattu kaikessa hiljaisuudessa.

Toiseksikin, tämä kaava paljolti sitoo myöhempää Riistavuoren alueen – jota myös Länsi-Haagan kaava-alueeksi kutsutaan – kaavoitusta ja laajemminkin, niin sanotun läntisen kaupunkibulevardin kaavoitusta.

Miksi se sitoo? Liikenneympyrä on Riistavuoren alueen liito-oravien tärkein ja luultavasti ainut käytännössä toimiva dispersaali eli levittäytymisreitti, kuten keväällä 2019 tekemäni Riistavuoren liito-oravakartoitukset osoittivat. Ilman tätä dispersaalia, Riistavuoren liito-oravakanta luultavasti kuolee sukupuuttoon. Riistavuoren liito-oravakannan kadotessa myös Pohjois-Haagan helsinkiläisittäin poikkeuksellisen elinvoimainen liito-oravakanta tulee myös näivettymään.

Kaupintien, Vihdintien ja Turun junaradan välisellä alueella on poikkeuksellinen liito-oravatiheys. Tälle alueelle liito-orava todennäköisimmin kulkee Riistavuoresta, josta puuton etäisyys junaradan ylitse on nuorelle liito-oravakoiraalle juuri ja juuri ylitettävissä; lisäksi liito-orava voi hätätilanteessa käyttää Turun junaradan alittavaa tunnelia.

Liikenneympyrän tarjoaman dispersaalin säilyttäminen on erityisen tärkeää siitäkin syystä, että jatkossa Pitäjänmäentien-Vanhan Viertotien-Huopalahdentien väliin jäävän kolmiomaisen metsän kaavoitusta on myös tarkoitus tutkia. Tätä metsää liito-oravat käyttävät kauttakulkuun Talin-Munkkivuoren tunnetusti liito-oravatiheiden metsien (jotka taas ovat yhteydessä Espoon suhteellisen elinvoimaiseen liito-oravakantaan) ja liikenneympyrän välillä. Tämä metsä taas on kääpien suhteen varsin edustava elinympäristö; käävät ovat yksi monimuotoisuuden indikaattoreista.

Riistavuoren alueen liito-oravakannan elinvoimaisuutta on jo ennen liikenneympyräkaavaa heikennetty kahdella poikkeusluvalla; englantilaisen koulun ja Riistavuoren palvelukeskuksen laajennuksilla, jotka jo tuhosivat kaksi liito-oravien ydinaluetta. Toivottavasti Pitäjänmäen liikenneympyrän kaavalla ei ole tarkoitus lopullisesti tuhota Haagan liito-oravakanta? Tämän epäilyn puolesta puhuisi sekin, että kaupunki on sijoittanut Riistavuoren liito-oravapöntöt väärin; liian alas ja liian suojattomina. Liito-oravapöntöillä kaupunki voi esittää hyvää suojelutahtoa, vaikka todellinen tarkoitus liito-oravien suhteen saattaa olla jotain aivan muuta.

Liikenneympyrän kaava sitoo jatkosuunnittelun käsiä myös siinä mielessä, että siihen liittyvässä vuorovaikutusmuistiossa väitettiin turvattavan liito-oravien yhteys rakentamalla aiottua vähemmän Riistavuoren alueen eteläosiin. Tämä taas lisäisi painetta kaavoittaa enemmän muualle Riistavuoreen (missä tapauksessa metsä kapenisi entisestään ja vihersormi näivettyisi).

Metsän kaventuessa pahimmillaan alle sataan metriin sen monimuotoisuus olennaisesti heikkenisi; dosentti Kati Vierikon et al. tutkimusten mukaan monimuotoisen viheralueen on oltava vähintään sata metriä leveä, eikä liito-oravakaan viihdy yksipuolistuneella viheralueella.