Skip to main content

Mitä on metsän tuntu?

Konkreettisesti metsän tuntu heikkenee, jos metsän harvennus tai kaventaminen tuo metsän ulkopuolista maailmaa, kuten liikenneympäristöä, rakennuksia, kulkuneuvoja ja valoja näkyviin ja liikenteen tai rakentamisen ääniä kuuluviin sellaisiin osiin metsää, jossa ei näitä aikaisemmin kyetty havaitsemaan. Metsän kaventuminen mutta myös pirstoutuminen esimerkiksi tuomalla erilaisia väyliä ja rakennuksia metsään heikentää metsän tuntua. Tällöin reunavaikutukset ulottuvat syvemmälle metsään, heikentäen metsän monimuotoisuutta mutta myös virkistävyyttä ihmisille. 

Professori Liisa Tyrväisen mukaan tärkeää on myös, ettei metsässä näy hakkuiden jälkiä eli se tuntuu luonnontilaiselta. Tämä siitä syystä, että luonnontilainen metsä virkistää ja elvyttää parhaiten, ja tämä johtuu luultavasti ainakin osittain edellämainitusta, eli illuusiosta ulkomaailman olemassaolottomuudesta. Siksi metsään mennään: saamaan illuusio ulkomaailman olemassaolottomuudesta. Ei muita ihmisiä, ei liikennettä, ei meteliä, ei arkisia huolia. Arkihuoles' kaikki heitä. 

Tässä tulikin jo kerrottua ihmisperäiset syyt olla "hoitamatta" metsiä tietystikin luonnontilaisen metsän rikkaan mikrobikasvuston lisäksi, jolle altistuminen kohentaa vastustuskykyä. Luontohan ei sinänsä hoitoa kaipaakaan itsensä vuoksi. 




Comments

Popular posts from this blog

Ennen ja jälkeen: Pajamäki

Aloitan julkaisusarjan, jonka tarkoituksena on dokumentoida samoja paikkoja Helsingissä ja muualla ennen ja jälkeen luonnon tuhoamisen. Aloitan sarjani varsin kattavasti dokumentoimallani Pajamäellä.  Pajamäkeä kiertävässä metsässä Helsinkiin suunniteltu, Espoon Keilaniemestä Itäkeskukseen kulkeva Raide-Jokeri on aiheuttanut näkyvää tuhoa. Näissä kuvissa Raide-Jokerin läntisen suuaukon kohdalla ennen ja jälkeen tuhon. Metsän lisäksi räjäytettiin kohtisuoraa kallionseinämää, jollaisia vastaavia ei ainakaan Helsingistä juurikaan löydy. Tämä siksi, että 40 sekunnin matka-ajan säästö nähtiin Helsingissä tärkeämmäksi kuin luonto. Olisi nimittäin ollut mahdollista vetää reitti myös katuverkkoon, tuhoamatta luontoa.

Liitiäisen tuomitsemat I: kivet

Kaupungin ulkoilureittivastaava Pasi Liitiäinen kaatoi viime syksynä lähes kaikki Humlan reitin varren reunimmaiset puut. Nyt hänen vihansa kohteena ovat reitin reunakivet. Eikä pyövelöinti rajoitu Humlan reitille, vaan osansa saa myös Kevätkummun ostarilta alkavan ulkoilureitin muutama kivi, jatkuuhan kyseinen reitti Humlaan.     Nämä kivet siis ovat olleet varmaankin viime jääkaudesta nykyisillä sijoillaan. Sinisellä merkitty herättää ihmetystä, ja kyllä minäkin ihmettelen, että ihanko totta se on vaarallinen. Sitten päästään Humlan reitille. Eteläiselle osalle reittiä ja reitin alkupäähän en ainakaan vielä ehtinyt. Ehkä tämäkin todistusaineisto puhuu puolestaan. Kivet eivät osanne puhua, mutta rastit osaavat.  Pasi Liitiäiselle kyse on ainoastaan työstä, minulle elämästä. 

Kaupunki vaikenee Kumpulanmäen liito-oravista

Tuntemani luontoharrastaja ja liito-oravakartoittaja Laura Kuivalainen oli löytänyt reilu viikko sitten liito-oravanpapanoita Kumpulanmäestä Kustaa Vaasantien varrelta, alueelta, joka aiotaan rakennuttaa täyteen kerrostaloja. Suurin osa havainnoista sijoittui Kustaa Vaasantien bussipysäkin HSL3028 kohdalta yliopistokampuksen mäelle nousevan kaksihaaraisen polun varteen.  Vasemmanpuoleisen polun lähettyvillä, ihan muutaman metrin päässä siitä kaakkoon on iso kuusi, joka erottuu maisemastaan. Sen koordinaatit ovat 6675940/387278. Kuusen juurella on joitakin papanoita, mutta enemmän niitä löytyy maastosta, etenkin suunnikkaanmuotoiselta alueelta, jonka kärjet muodostavat mainittu kuusi, kaksi kookasta koivua ja yksi honka.  Lisää papanoita löytyy oikeanpuoleisen polun lähimaastosta, koillisessa polusta katsoen. Polkujen välissä kasvaa haavikkoa, ja haavat epäilemättä kelpaavat liitureille kasvukaudella ruokailupuiksi. Ilmoitin nämä havainnot laajalle joukolle asianosaisia, joista...