Skip to main content

Kommenttini Pajamäen itäisen metsän suunnitelmiin

Kommentillani on ollut vaikeuksia rekisteröityä kaupungin palautejärjestelmään. Ehkä se on liian kuumaa kamaa? Tässä alla siis kommentti. 

Kaupunki jääräpäisesti ja mielipiteistä piittaamatta yrittää aina vain iskeä päätään seinään, vaikka suunnitelma on jo kerran hallinto-oikeudessa kelvottomaksi todettu. Ei maalitehdas ole tämän suunnitelman ainoa kipupiste. Kaupungilla on kova hinku tuhota liito-orava Helsingistä; tämä suunnitelma lopullisesti tuhoaa liito-oravan itäisen ydinalueen Pajamäessä. Pajamäen luontoa nakerretaan pala palalta; ensin Raide-Jokeri, nyt tämä. Kuitenkin alueen ihanuus on juuri luonto, eikä Pajamäkeä kiertävä metsä ole kovin suuri. 

Tämäkin tapaus osoittaa sen, että Raide-Jokeri on Troijan puuhevonen, joka vetää perässään rakentamista metsään; jotta tuho ei näyttäisi niin pahalta, sitä kutsutaan tiivistämiseksi, vaikka kyseessä on levittäminen: yhdyskuntarakenteen levittämistä metsään. Tunnen monia helsinkiläisiä, jotka ovat muuttamassa pois Helsingistä jatkuvan lähiluonnon tuhoamisen takia. Paikallisten ekosysteemipalveluiden tuhoaminen on kaikkea muuta kuin "ilmastoviisasta". Se on luontotyhmää.

Tämä liito-oravien hyödyntämä haaparivistö ainakin olisi vaarassa.


Tämän tuhon Pajamäen itäiseen metsään on Raide-Jokerin tunnelin itäinen suuaukko aiheuttanut. Suunniteltu rakentaminen tuhoaisi kuvassa näkyvän metsän jäänteet niin tunnelin vasemmalla kuin oikeallakin (luonnossa: vasen = etelä, oikea = kuvan pohjoinen) puolella. Rakennettakoon jo tuhotulle alueelle, jos jonnekin on pakko rakentaa. 



Comments

Popular posts from this blog

Kannanotto Mäkelänkadun/Tuusulanväylän bulevardikaupunkiin

Kannanotto Mäkelänkadun/Tuusulanväylän bulevardikaupunkiin Näkemyksemme mukaan suunnitelman kaksi olennaisinta kipupistettä ovat Käpylän Louhenpuisto ja suunnitelman myötä vaarantuvat Keskuspuiston ja Vantaanjoen ranta-alueiden (Helsinkipuiston) väliset poikittaiset itä-länsisuuntaiset viheryhteydet. Liito-orava liittyy molempiin edellämainittuihin kohtiin ja poikittaisyhteyksien olennainen heikentyminen tai jopa katkeaminen toimimattomaksi on suurin vaara Louhenpuistossa. Toivomme myös, että liikenteelle tarkoitettujen väylästöjen alue ei levenisi kokonaisuudessaan Mäkelänkadulla/Tuusulanväylällä, vaan uusille liikennemuodoille (ratikka/pyöräbaana) tila etsittäisiin nykyisen väylän alueelta. Toivoisimme myös Suursuon palstaviljelyalueen säilyttämistä, sillä ekologisesti tuotettu lähiravinto on jo huoltovarmuudenkin kannalta  hyödyllistä. Louhenpuisto on kaupungin omissa kartoituksissa todettu C5-luokan METSO-arvometsäksi; kuitenkin arvokkain osa metsää on syystä tai toisesta jätetty e

Kaupunkiluontoliike vaatii Stansvikinkallion jättämistä rauhaan

2005-2006 paikkeilla itäisestä Helsingistä kuului kummia. Siellä alkoi syntymään paikallisista viheralueista huolestuneita ja niitä puolustavia pro-liikkeitä kuin sieniä sateella. 2002 yleiskaava, jonka karttaa oltiin alettu kutsumaan verikartaksi, kohdisti uhkia monille viheralueille, etenkin Itä-Helsingissä. Kansalaisliikkeet Myllypurossa, Vuosaaressa ja Laajasalossa julkistivat oman yhteisen metsämanifestinsa, tekivät lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta ja pitivät kansalaisvaikuttamisen kurssin Itiksen työväenopistossa ja työpajan Suomen sosiaalifoorumissa. Oli syntynyt Kaupunkimetsäliike, johon liittyi toimijoita myös lännemmästä, kuten Malminkartanosta ja Laaksosta, Keskuspuiston eteläreunalta.  Laajasalon Stansvikin metsä on yksi Helsingin vanhimpia metsiä; ainakin sen ikihongat lienevät vanhimpia tunnettuja pääkaupungin puita. Stansvikista löytyy yli 20 erilaista luontotyyppiä, ja nykyään jopa liito-orava, erityisessä suojeluksessa olevia pienvesiä ja niin edelleen

MUISTUTUS ns. Länsi-Haagan kaavaehdotuksesta

Kiitämme mahdollisuudesta vielä tässä vaiheessa lausua kaavasta. Nyt esillä oleva kaavasuunnitelma on parantunut aikaisemmasta luonnoksesta; siinä säästyy aikaisempaa suurempi osa metsää ja sähköaseman siirtämistä Vihdintien länsipuolelle tervehdimme myös tyydytyksellä. Myös eteläosan suopuistoa pidämme positiivisena ideana. Kuitenkin, mielestämme kaavassa tulisi vielä huomioida seuraavaa: Helsingin kaupunki on hyväksynyt periaatteen, jonka mukaan kaupungin tärkeimmät luontoalueet säästetään. Riistavuoren monimuotoisuudesta on osoituksena alueelle pesiytynyt liito-orava, jolla tiedetään olevan Riistavuoressa ja siihen yhteydessä olevalla yhtenäisellä metsäalueella kolme ydinaluetta. Kati Vierikon tutkimusryhmän lausunnosta Östersundomin osayleiskaavasta tiedetään, että metsän kaventuminen alle 100 metriin heikentää sen monimuotoisuutta. Riistavuori uhkaa kaventua nyt käsillä olevassa suunnitelmassa keskiosiltaan, Vihdintien varrella olevan avokallion itäpuolelta pahimmillaan noin 30-40