Skip to main content

MIELIPIDE HELSINGIN LUONNONSUOJELUOHJELMASTA

Tervehdimme ilolla Helsingin varsin kunnianhimoista luonnonsuojeluohjelmaa, joka nostaisi suojelupinta-alan määrän kymmeneen prosenttiin kaupungin omistamista maa-alueista. Erityisesti tuemme sitä, että kymmeniä vuosia kaavoituskohteena ollut kiistanalainen Laakson alue aiotaan rauhoittaa suojeluohjelmalla. Vartiosaaresta suuren osan suojeleminen tarkoittaa käytännössä alueen rakentamisspekulaatioiden päättämistä. Myös Håkansbergin ja Taivaskallion suojelua katsomme tyydytyksellä, Uutelan suojelualueiden verkoston laajenemista ja Keskuspuiston suojelualueiden verkoston laajentamista Keskuspuistoryhmän ehdotuksen mukaisesti pidämme myönteisinä asioina. Positiivisena pidämme myös Helsingin saariston suojelun lisääntymistä, Östersundomin sisällyttämistä suojeluohjelmaan ja Viikin ja Kallvikin alueiden suojelun kattavuuden lisääntymistä.

Toivomme Keskuspuiston suojelualueiden verkoston laajenemisen tarkoittavan Keskuspuiston baanasuunnitelmien hautaamista ja rauhoittavan Keskuspuiston viimeinkin lisänakerruksilta, niin ulkoiselta kuin sisäiseltäkin nakerrukselta. Kuitenkin suojeluohjelman ulkopuolelle jää joitakin alueita, jotka näkisimme mieluusti siinä mukana. Näemme, että kaupungin muut suunnitelmat eivät saisi estää niiden liittämistä suojeluohjelmaan, luontokadon ollessa tärkeydeltään ja kiireellisyydeltään ensisijainen asia.

Kumpulan vaahterametsä

Kyseessä on Helsingin, mahdollisesti koko maan laajin yhtenäinen jalopuumetsä Turun Ruissalon ohella. Vaahterametsän yläpuolisilla kallioilla on ketokasvillisuutta ja vaahterametsän alarinteillä Hämeentien puolella on harvinaisen edustava jalavarivistö.

Riistavuori

Riistavuoressa on kolme liito-oravien ydinaluetta, sen poikki kulkee seudullisesti tärkeä viherkäytävä ja ulkoiluväylä ja sen kallioilla on huomattavat maisema-arvot. Alueella kulkee norosto Vihdintien varren näköalakallion eteläpuolella ja sieltä löytyy suolaikkuja. Alueen lajistoa on äskettäin selvittänyt Luontoliitto, ja Länsi-Haagan kaavoittamisen sijaan alue ansaitsisi suojelun.

Kartanonmetsä

Malminkartanon Kartanonmetsä tulisi ostaa takaisin kaupungille ja julistaa luonnonsuojelualueeksi. Sen poikki kulkee Museoviraston inventoima vanha tie, ja se on alueellisesti tärkeä poikittainen viheryhteys.

Stansvikinkallio ja siihen rajoittuva vanha mäntymetsä

On hienoa, että Stansvikinharju ja sitä ympäröivät merialueet suojellaan, mutta lisäksi Stansvikin vanhassa metsässä on ilmeisesti koko kaupungin vanhimpia puita, kilpikaarnapetäjiä. Lisäksi kartanolle vievän tammikujan varrella tiedetään kasvavan varsin harvinainen kalliotuhkapensas, ja metsässä on välillä asustellut lapinpöllöjä.

Kumpulan ”keskuspuisto” ja Kymintien metsä

Kumpulan keskuspuisto, joka alkaa lännessä Kätilöopiston kallioilta ja Kumpulan koulukasvitarhasta, on yhtenäinen, vaihteleva viherkäytävä, joka jatkuu aina Kustaa Vaasan tielle saakka. Alueella on liito-oravien ydinalueita ja itäosan kalliometsässä hienoja kelomäntyjä ja länsiosan metsässä lähellä maauimalaa paljon maapuuta.

Munkkivuoren metsän suojelualueen laajennus itään päin

Munkkivuoren metsä tulisi kokonaisuudessaan saada suojelun piiriin ja luopua sen itäosan kaavoituksesta.

Vuosaaren luonnonsuojelualueiden kytkeytymisen parantaminen ja laajentaminen 

Toivomme Mustavuoren luonnonsuojelualueen laajentamisen nykyisen lehtopainotteisen alueen ulkopuolelle ja Uutelan luonnonsuojelualueiden kytkeytymisen lisäämistä. Pohjoisen Vuosaaren kaavasuunnitelmien katsotaan rajoittavan Mustavuoren suojelualan lisäämistä, mutta kaavoja voidaan muuttaa, jos on tahtoa. Uusi luonnonsuojeluohjelma kiitettävästi sinänsä lisäsi luonnonsuojelualueiden määrää Uutelassa, mutta niiden välillä jää paikoitellen aukkoja.

Haaganpuron suojelualueen lisääminen

Haaganpuron valuma-alue olisi hyvä saada mahdollisimman kattavasti suojelun piiriin: se on taimenpuro, ja laskee Pikku Huopalahteen.

Louhenpuisto

Käpylän Louhenpuisto on liito-oravien asuttama jalopuumetsä, jossa on runsaasti lehtokasvillisuutta. Ainakin Louhenpuiston eteläosan suojeleminen olisi tähdellistä.a

Keskuspuiston suojelualueiden välisten aukkojen täydentäminen

Viittaamme Keskuspuistoryhmän lausuntoon, jossa toivottiin Keskuspuiston suojelualueverkoston kattavuuden lisäämistä vielä tässä ehdotetusta ottamalla mukaan Pirkkolan lounaisosa ja Ruskeasuon alueita, etenkin Ruskeasuon liikuntapuiston ja Hakamäentien välinen metsäalue. Ihmettelemme myös, miksi Helsinkipuistona jatkuvan Keskuspuiston alueita Vantaanjoen varrella ei olla sisällytetty ohjelmaan. Toivomme myös Maunulanpuiston ja Pohjois-Pasilan suojelualueiden yhdistämistä – nyt ehdotetussa muodossaan ne eivät ole kytkeytyneitä toisiinsa ja muihin suojelualueisiin - ja Maununnevan eteläosan kohteen laajentamista.

Malmin lentokentän niittyalueet

Olemme tyytyväisiä Ormusmäen ja Longinojan suojelualueiden perustamisesta, mutta rakentamisen keskelle jäävä osa Malmin lentokentän edustavimmista niittyalueista tulisi rauhoittaa erinomaisena perhosniittyalueena.

Yleisenä huomiona: vihersormien ja ekologisen jatkuvuuden nykyistä parempi turvaaminen

Yleiskaava katkaisee tai kaventaa käyttökelvottomiksi monia vihersormia. Näin käy läntiselle vihersormelle Riistavuoren kohdalla ja Vihdintien varren metsän kohdalla Pohjois-Haagassa ja Lassilassa ja koilliselle vihersormelle, jossa yhteys Viikin-Herttoniemen-Vanhankaupunginlahden laajan viheralueen ja toisaalta Kivikonmetsän ja Mustavuoren suuntaan heikkenee Karhunkaatajan metsän rakentamisen myötä.

 

 

Comments

Popular posts from this blog

Ennen ja jälkeen: Pajamäki

Aloitan julkaisusarjan, jonka tarkoituksena on dokumentoida samoja paikkoja Helsingissä ja muualla ennen ja jälkeen luonnon tuhoamisen. Aloitan sarjani varsin kattavasti dokumentoimallani Pajamäellä.  Pajamäkeä kiertävässä metsässä Helsinkiin suunniteltu, Espoon Keilaniemestä Itäkeskukseen kulkeva Raide-Jokeri on aiheuttanut näkyvää tuhoa. Näissä kuvissa Raide-Jokerin läntisen suuaukon kohdalla ennen ja jälkeen tuhon. Metsän lisäksi räjäytettiin kohtisuoraa kallionseinämää, jollaisia vastaavia ei ainakaan Helsingistä juurikaan löydy. Tämä siksi, että 40 sekunnin matka-ajan säästö nähtiin Helsingissä tärkeämmäksi kuin luonto. Olisi nimittäin ollut mahdollista vetää reitti myös katuverkkoon, tuhoamatta luontoa.

Liitiäisen tuomitsemat I: kivet

Kaupungin ulkoilureittivastaava Pasi Liitiäinen kaatoi viime syksynä lähes kaikki Humlan reitin varren reunimmaiset puut. Nyt hänen vihansa kohteena ovat reitin reunakivet. Eikä pyövelöinti rajoitu Humlan reitille, vaan osansa saa myös Kevätkummun ostarilta alkavan ulkoilureitin muutama kivi, jatkuuhan kyseinen reitti Humlaan.     Nämä kivet siis ovat olleet varmaankin viime jääkaudesta nykyisillä sijoillaan. Sinisellä merkitty herättää ihmetystä, ja kyllä minäkin ihmettelen, että ihanko totta se on vaarallinen. Sitten päästään Humlan reitille. Eteläiselle osalle reittiä ja reitin alkupäähän en ainakaan vielä ehtinyt. Ehkä tämäkin todistusaineisto puhuu puolestaan. Kivet eivät osanne puhua, mutta rastit osaavat.  Pasi Liitiäiselle kyse on ainoastaan työstä, minulle elämästä. 

Linnaistenmetsä

Linnaistenmetsä sijaitsee määritelmällisesti Vantaalla, rajautuen Espoon rajaan. Se jatkuu samana ja yhtenäisenä metsänä Espoon puolelle Lintuvaaran kautta Leppävaaraan; toisaalta Rajatorpantien ylitse metsä jatkuu Hämeenkylän puolelle.  Linnaistenmetsällä on kokoaan suurempi merkitys; se toimii vain parin valtatien pirstomana viherkäytävänä Leppävaaran urheilupuistosta Kivistön ja Keimolan metsien välillä ja toisaalta Nuuksion suuntaan. Linnaistenmetsän kautta pääsevät esimerkiksi liito-oravat siirtymään em. alueiden välillä. Ja liito-oravia alueella esiintyy. Tämän vahvistaa tuore, huhtikuussa 2024 Pro Linnaistenmetsä ry:n teettämä liito-oravakartoitus. Sen suoritti International K9 Instituten liito-oravakoirien avulla, ja kartoituksessa löytyi sekä kolopuita että papanoita.  Linnaistenmetsästä löytyy myös vesilain suojaama norostoalue. Metsän eteläosassa juuri ja juuri Vantaan puolella sijaitsee Gubbmossenin eli Äijänsuon luonnonsuojelualue, jolle rakentamisen aiheuttama norostoalue