Liito-oravakartoitusraportti Fazerilan pohjoispuoleisista metsistä (Vaaralan, Jakomäen ja Kuussillan välissä)
TEKIJÄ
Tekijä Manki Perukangas on luonto- ja ympäristöneuvoja, jonka luontokartoittaja Keijo Savola on aikoinaan auttanut liito-oravakartoituksen alkuun.
TAUSTAA
Tein SLL Vantaan toimeksiannosta liito-oravakartoituksen metsissä, jotka jäävät Vaaralan, Kuussillan ja Helsingin puolella sijaitsevan Jakomäen väliin. Aiemmissa kartoituksissa alueelta on löytynyt kaksi papanapuuta (Makkonen ym.; Vantaan ratikan kaavarunkoalueen luontoselvitykset, s. 92) Kuussillan suunnalta. Jatkossa tämä asutuksen lähellä oleva metsä kannattaisi tutkia tarkemmin; nyt tutkittiin näistä papanapuista etelään sijaitsevia, lähempänä Porvoonväylää sekä Fazerilaa olevia metsäalueita. Vantaan ratikkaan liittyy paitsi rakentamisen aiheuttamia välittömiä metsänkaatoja, myös oheiskaavoitusta, joka uhkaa ratikkareitin varren metsiä Itä-Vantaalla. Tiedontarve alueen luontoarvoista on siis ilmeinen; muutenkin liito-oravan mahdollisesta esiintymisestä Itä-Vantaalla on vähän tietoa.
Yleisesti liito-oravan esiintymisestä tiedetään, että vaikka kyseessä on yleisessä katsannossa itäinen laji, Suomessa ja varsinkin pääkaupunkiseudulla esiintymisen painopiste on lännessä. Pääkaupunkiseudulla vahvinta liito-oravien esiintymisaluetta ovat Espoo, läntinen Helsinki ja läntinen Vantaa; lentoasema ja sitä ympäröivät logistiikka-alueet muodostavat leviämisesteen lännestä itään. Helsingissä leviämisesteenä on pidetty Lahden moottoritietä Kuitenkin liito-oravasta on hajahavaintoja Lahden moottoritien itäpuolelta Helsingissä: Pornaistenniemeltä, Viikistä Laajasalosta, Vuosaaresta ja Kivikonmetsästä. Olen aiemmin tehnyt liito-oravakartoituksia Askolan Nietoonmetsässä, Vantaan Lavangossa, Petaksessa ja Friimetsässä, Helsingin Patterinmäellä, Aino Ackten puistossa, Vihdintien varren metsässä Lassilassa, Haagan Riistavuoressa (tein selvityksen liito-oravien mahdollisista levittäytymisreiteistä tuottamaan tietoa nk. Länsi Haagan kaavoitukseen), Helsingin Keskuspuistossa sekä Pakilanmetsässä että Pitkäkoskella ja Porvoossa.
TUTKITTAVA ALUE
Nyt tutkittava alue on kokonaisuudessaan Vantaan puolella. Alueen läntinen osa, Slåttmossenin suojeltu suoalue ei sovellu liito-oraville: sen puusto on mäntyvoittoista ja pienikokoista ja Slåttmossenin pohjoispuoleiset hiekkakuopat ovat harvaa mäntymetsää (Slåttmossenin ja hiekkakuoppien välissä kasvaa tosin rivistö kookkaita haapoja). Potentiaalisimmat liito-orava-alueet ovat siis Vantaan puolella, Fazerilan, Vaaralan ja Kuussillan välissä.
Karttakuvan jokseenkin keskeltä itä-länsisuuntaan kiemurteleva Fazerintie jakaa tutkittavan alueen kahtia. Fazerintien pohjoispuolinen metsä tutkittiin torstaina 2.4.2026. Länsimäentie jakaa alueen kahtia lounas-koillissuunnassa, ja tutkin ainoastaan Länsimäentien länsipuolelle jäävän osan metsästä, tarkemmin sanoen katkoviivalla merkityn ulkoilupolun länsipuolisen metsän. Metsän itäpuoli jäi kallioisena, karuhkona ja mäntyvoittoisena selvitykseni ulkopuolelle, sillä se ei ole liito-oraville kovinkaan otollinen.
Jäljellejäänyt, tutkimani osa metsää on pääosin varsin kuivahkoa mutta kallioista itäosaa kuitenkin selvästi tuoreempaa kangasmetsää, jonka varsinkin pohjois- ja itäreunoilla on jonkin verran liito-oraville soveltuvaa kuusikkoa; kuitenkaan tältä alueelta ei löytynyt mitään merkkejä liito-oravasta. Alueen luoteisosalla on pienialainen suo ja eteläosissa kaksi lampea, joista toista ei näy kartoilla; se sijaitsee kartallanäkyvästä lammesta hieman pohjoisluoteeseen. Lisäksi hyvin lähellä Fazerintietä, miltei Fazerin tehtaanmyymälää vastapäätä on hieno kolokoivu, jossa on kaksi koloa noin 6-7 metrin korkeudessa; koivun koordinaatit ovat 6681701/395106. Kuitenkaan kyseisen koivun ympäristö ei vaikuta sopivalta liito-oravan elinympäristöksi: se on lähinnä lehtipuustoinen, nuorehko, harva ja valoisa metsä. Lisäksi kyseiseltä metsäalueelta löytyi allikko tai lähde, jonka koordinaatit ovat 6681762/395059.
Kyseisessä osassa metsää osoittautuikin, että liito-orava todellakin on tullut Itä Vantaalle! Porvoonväylän pohjoisreuna on lehtipuuvaltainen: siinä kasvaa suhteellisen kookkaita haapoja ja koivuja; vähän syvemmällä metsässä valtapuuna ovat kookkaat kuuset. Muuten metsä on sekapuustoista ja sen verran harvaa, että liito-orava pääsee siellä liikkumaan. Näin se onkin tehnyt, sillä tein papanahavaintoja kaiken kaikkiaan 48 kuusen juurelta siitä huolimatta, että papanoiden erottuvuus taustastaan ei ollut kostean kelin vuoksi aiheuttaman värivaurion vuoksi kaikkein optimaalisin.




Comments
Post a Comment