Rakkauden metsä - etukäteiskompensaatiota, osallistamista vai hölmöläisen matonkudontaa?

Vuosaareen istutettiin helsinkiläisen valtuutetun Leo Straniuksen - joka tiedetään vilpittömäksi luonnonsuojelijaksi - aloitteesta ensimmäinen ns. Rakkauden metsä urheilukentän läheisyyteen. Kaupungin oman tiedotteen mukaan paikalle istutettiin 280 noin 1,5 metriä korkeita "kyseiseen paikkaan ja maaperään sopivaa puuta", joissa ymmärtääkseni on paljon jalopuita. Mikä voisi mennä vikaan? Vai onko tässä sittenkin jokin koira haudattuna?

Vuosaareen suunnitellaan mittavaa täydennysrakentamista usealle alueelle; Meri-Rastilan rantametsään, Mustavuoren reunaan, Pohjavedenpuistoon, Ramsinrantaan ja niin edelleen. Kaikki ovat tätä nykyä - metsää, puistometsää tai rantametsää.

Leo Straniuksen idea Rakkauden metsistä oli varmaankin ihan vilpitön, ja tuntuu jotenkin inhottavalta suhtautua siihen kyynisesti. Jokin tässä yhtälössä ei kuitenkaan tunnu täsmäävän. Ennen kuin Kaupunkiluonto ry:nkin kantaa siitä, minne sitten voi rakentaa, tullaan kysymään, niin miten olisi ollut suunnitella rakentamista Vuosaaren metsättömille alueille. Sellaisiakin on, esimerkiksi juuri urheilukentän ympäristö, johon nyt istutettiin tämä Rakkauden metsä. Onko siis kyse etukäteisestä kompensaatiosta, jossa metsän kaataminen muualla on tarkoitus kompensoida istuttamalla sitä muualle? Vai onko tarkoitus kantaa metsää säkillä, vaikka sitä olisi jo valmiina?

Vuosaaren erityinen vahvuus on juuri luonto; edellämainittujen lisäksi muun muassa Kallvikinniemi ja Uutela. Vuosaaren luonnosta tullaan nauttimaan alueen ulkopuoleltakin; siellä on mm. Helsingin kaupungin nuorisotyöhön käyttämä Seikkailutalo sekä Uutelan kämppä, jota helsinkiläiset toimijat saavat varata maksutta. Stadin ammattiopiston luonto- ja ympäristöala opiskelee luontotyyppejä ja seikkailupedagogiikkaa Vuosaaressa. Luonnon säilyttämisen luulisi olevan helpompaa kuin luonnon luominen.

Netissä kiertää tällä hetkellä adressi Pelastetaan Vuosaari! Sen pääsee allekirjoittamaan klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Ylläoleva on kirjoittajan omaa pyörittelyä, yhdistys ei ole muodostanut virallista kantaa Rakkauden metsiin.

Comments

Kannanotto Mäkelänkadun/Tuusulanväylän bulevardikaupunkiin

Kannanotto Mäkelänkadun/Tuusulanväylän bulevardikaupunkiin Näkemyksemme mukaan suunnitelman kaksi olennaisinta kipupistettä ovat Käpylän Louhenpuisto ja suunnitelman myötä vaarantuvat Keskuspuiston ja Vantaanjoen ranta-alueiden (Helsinkipuiston) väliset poikittaiset itä-länsisuuntaiset viheryhteydet. Liito-orava liittyy molempiin edellämainittuihin kohtiin ja poikittaisyhteyksien olennainen heikentyminen tai jopa katkeaminen toimimattomaksi on suurin vaara Louhenpuistossa. Toivomme myös, että liikenteelle tarkoitettujen väylästöjen alue ei levenisi kokonaisuudessaan Mäkelänkadulla/Tuusulanväylällä, vaan uusille liikennemuodoille (ratikka/pyöräbaana) tila etsittäisiin nykyisen väylän alueelta. Toivoisimme myös Suursuon palstaviljelyalueen säilyttämistä, sillä ekologisesti tuotettu lähiravinto on jo huoltovarmuudenkin kannalta hyödyllistä. Louhenpuisto on kaupungin omissa kartoituksissa todettu C5-luokan METSO-arvometsäksi; kuitenkin arvokkain osa metsää on syystä tai toisesta jätetty e

Peitteleekö Helsinki kiusallisia lausuntoja Pohjoisbaanasta?

Helsingin kaupunginhallitus teki päätöksen 6.2.2023 jatkaa niinsanotun Pohjoisbaanan suunnittelua; Pohjoisbaana on Käpylän juna-asemalta tai oikeastaan laiturilta pohjoiseen junarataa myötäilevä pikapyörätie. Luonnon kannalta hankkeen kriittinen kohta on heti reitin alkupäässä, Taivaskallion kohdalla Käpylässä kohdassa, jossa nykyinen pyörätie tekee mutkan. Sen mutkan kohdalla on kaksi liito-oravien ydinaluetta, ja Käpylän toinen baanatoteutus Louhenpuistosta antaa ymmärtää, että puita kaadetaan käytännössä leveämmältä alueelta kuin mitä suunnitelmassa on määritelty. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy antoi tästä suunnitelmasta kriittisen lausunnon; hanke ei vaaranna ainoastaan näitä Taivaskallion pohjoispuoleisia ydinalueita vaan myös niiden yhteyden radan pohjoispuoleisiin ydinalueisiin, jos jo nykyiselläänkin kapeimmillaan 60-metrinen puuton alue vielä nykyisestään levenisi. Uudenmaan ELY-keskus taas omassa kriittisessä huomautuksessaan totesi, että tällainen hanke tarvitsisi

Kaupunkiluontoliike vaatii Stansvikinkallion jättämistä rauhaan

2005-2006 paikkeilla itäisestä Helsingistä kuului kummia. Siellä alkoi syntymään paikallisista viheralueista huolestuneita ja niitä puolustavia pro-liikkeitä kuin sieniä sateella. 2002 yleiskaava, jonka karttaa oltiin alettu kutsumaan verikartaksi, kohdisti uhkia monille viheralueille, etenkin Itä-Helsingissä. Kansalaisliikkeet Myllypurossa, Vuosaaressa ja Laajasalossa julkistivat oman yhteisen metsämanifestinsa, tekivät lausunnon Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksesta ja pitivät kansalaisvaikuttamisen kurssin Itiksen työväenopistossa ja työpajan Suomen sosiaalifoorumissa. Oli syntynyt Kaupunkimetsäliike, johon liittyi toimijoita myös lännemmästä, kuten Malminkartanosta ja Laaksosta, Keskuspuiston eteläreunalta. Laajasalon Stansvikin metsä on yksi Helsingin vanhimpia metsiä; ainakin sen ikihongat lienevät vanhimpia tunnettuja pääkaupungin puita. Stansvikista löytyy yli 20 erilaista luontotyyppiä, ja nykyään jopa liito-orava, erityisessä suojeluksessa olevia pienvesiä ja niin edelleen

Kaupunkiluonto

Search This Blog